keskiviikko 28. marraskuuta 2012

MAA-ARTISOKKA JA MAINIO KEITTO

Maa-artisokasta sanottua:

"Which way soever they be dressed and eaten, they stir and cause a filthy loathsome stinking wind within the body, thereby causing the belly to be pained and tormented, and are a meat more fit for swine than men."
- John Goodyer, 1621

Siis raaka-aine joka aiheuttaa kivuliaita ilmavaivoja ja sopii vain sianruoaksi. Saanen olla eri mieltä. :)

Maa-artisokasta syntyy nimittäin yksi parhaita keittoja ikinä! Harmi vaan nuo mukulaiset veijarit on ihan tuskaa kuoria, ja siis myös kirjaimellisesti tuskaa koska sivalsin pari kertaa sormeenpäätäkin.
Tämän jälkeen koin erittäin lämpimiä tunteita perunaa kohti, se kun on niin yhteistyökykyinen kuorimisen suhteen. 

Keiton loppuvalmistus on kuitenkin onneksi hyvin helppoa, niinkuin sosekeitoissa yleensä on -> pilko, keitä ja blendaa. 


Maa-artisokkakeitto (2:lle)

n. 600g maa-artisokkaa
3 jauhoista perunaa (esim. rodamunda)
1 sipuli
1 litra kasvislientä
1 dl kermaa/kookosmaitoa
pari rkl voita/öljyä
suolaa

Taistele kuori maa-artisokista ja leikkaa mukulat vähän pienemmäksi. Kuori ja paloittele peruna ja sipuli. Kuullota kasviksia voissa muutama minuutti. Lisää neste ja anna hautua kunnes kasvikset ovat pehmeitä (n. 15 minuuttia). Soseuta blenderillä sileäksi ja lisää kerma. Maista ja lisää suolaa tarpeen mukaan. Päälle sopii esim. paahdetut pähkinät tai siemenet, itse laitoin pinjansiemeniä.
SHARE:

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

LAISKAN SUNNUNTAIN JUUREKSET

Muistutus siitä, että aina ruoanlaiton ei tarvi olla sen ihmeellisempää kikkailua. Kunhan pilkkoo kasan aineksia vuokaan, lisää päälle vähän öljyä, suolaa, hunajaa ja yrttejä (ei ollut edes tuoreyrttejä tällä kertaa) ja koko komeus uuniin, kunnes se kovinkin yksilö on kunnolla pehmennyt.

Tällä kertaa menossa mukana bataatti, peruna, palsternakka, punajuuri, sipuli ja valkosipuli. Mutta uunijuuresten laiska nerokkuushan on siinä, että sekaan voi heittää oikeastaan mitä vaan kasvikunnan tuotteita.

Oheen voi sitten paistella vaikka vähän kalaa jos jaksaa enempi panostaa.

SHARE:

perjantai 23. marraskuuta 2012

HAASTAVA SOM TAM

Yleensä teen aika yksinkertaisia ja helppoja ruokia, mutta välillä haluan haastaa itseni ja keittiöveitseni ja käydä vähän monimutkaisempien ohjeiden kimppuun.

Poimin tämän papaijasalaatin ohjeen Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Farang-kirjasta. Rakastan Som Tamia, mutta se on makuuni yleensä himpun liian tulista, joten ajattelin että jos teen sen itse, voin säätää chilimammareille sopivamman version. Toki ainesosien saatavuus (tai sen puute) aiheutti myös joitain modifikaatioita alkuperäiseen ohjeeseen.


Ensimmäinen (ja aika suuri) haaste on se, että Suomesta ei juuri mistään saa oikeantyyppistä eli tarpeeksi raakaa vihreää papaijaa. Jostain etnokaupoissa kuulemma löytyy, mutta itse haalin tämän ruoan ainesosat keskikokoisen lähimarketin tarjonnasta. No valitsin kuitenkin vähiten pehmeän papaijan ja toivoin parasta, hedelmä oli silti liian muhjua että siitä olisi saanut leikattua sellaisia kapeita ja rapsakoita soiroja. Ei sillä että minulla olisi sellaista oikeatyyppistä raastintakaan, vetelin lastuja tavallisella kuorimaveitsellä ja leikkasin veitsellä kapoisammaksi.

Sitä ennen valmistin kuitenkin som tam -kastikkeen, määrät meni ihan summissa heittämällä joten arviot ovat hyvin karkeita:

Kastike

2-4 rkl paseerattua tamarindia (purkista)
2-4 rkl palmusokeria (paitsi käytin ruokosokeria kun sitä kaapista löytyi)
2-4 rkl kalakastiketta
hyppysellinen chilijauhetta

Kannattaa aluksi laittaa kaikkia vaikka sen pari ruokalusikallista ja lisätä sitten makeutta/kirpeyttä/suolaisuutta oman maun mukaan. Makeus siis sokeri, kirpeys tamarind ja suolaisuus kalakastike. Varsinaista suolaa ei tähän ohjeeseen (kuten ei yleensä thaimaalaisiin ruokiin) tule. Sekoittele kunnes seos on tahnamaista, ei liian löysää muttei tönkköäkään. Sokerista kannattaa murjoa mahdolliset paakut pois. Kivimortteli on tietysti ideaali, mutta se ei ollut tällä kertaa käytettävissä.


Salaatti

1 vihreä papaija (...)
kourallinen käärmepapuja (en löytänyt, laitoin haricotpapuja eli sellaisia vihreitä pitkuloita)
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 kevätsipulinvarsi
0,5 dl maapähkinöitä
kuivattuja katkarapuja (jätin pois kun ei ollut)
n. 10 kpl tiikerirapuja
1 valkosipulinkynsi
1 chili
puolikas lime
(+ porkkanaa
+ kurkkua)

Eli ensin papaija viipaleiksi parhaan kyvyn mukaan. Koska sitä tuli aika vähän, siivuttelin lisäksi vielä porkkanaa ja kurkkua. Ilmeisesti mangoakin voisi käyttää. Tai lanttua/naurista. Eli ei hätää vaikka papaijasalaatista jättää papaijan pois. :)

Muussaa morttelissa chili ja valkosipuli. Lisää joukkoon pilkotut pavut ja puolitetut tomaatit ja murskaa niitäkin kevyesti.

Lisää seokseen (tässä vaiheessa kannattanee siirtää kamat isompaan astiaan) som tam -salaatinkastiketta ainakin 4 ruokalusikallista, lisääkin voi laittaa oman maun mukaan. Lisää puolikkaan limen mehu, papaijansuikaleet (ja porkkana ja kurkku) ja ohueksi leikattu kevätsipuli. Tätä ennen olin paistanut tiikerinravut kypsiksi (n. 2 minuuttia per puoli) ja viilentänyt niitä jääkaapissa hetken. Tästä ei ollut reseptissä mitään mainintaa, mutta kelasin ettei kylmään salaattiin oikein sovi kuumat ravut.

Paahda kuumalla pannulla (ilman öljyä) maapähkinöitä reilusti, saa tulla tummaa pintaa. Kuori on helppo sormella hieraista irti, kunhan ovat ensin vähän jäähtyneet. Mortteliin ja paloiksi.

Salaattiin olisi pitänyt ripotella päälle myös rapeaksi paahdettua sipulia, mutta tässä vaiheessa aherrukseen oli uponnut jo yli tunti ja kokkia alkoi vähän nälättää, joten jätin sen pois.

Annostele salaatti lautasella ja päälle pähkinämurua.

Pieni varoituksen sana: tällä ohjeella salaattia ei tule kovin paljon, sopii ehkä alkupalaksi kahdelle hengelle. Lopputulos oli silti tosi hyvänmakuinen – raikas, kirpeä, makea ja sopivan tulinen. Uurastus siis kannattaa, vaikkei tästä ehkä ihan arkipäivän pikaherkuksi olekaan.
SHARE:

tiistai 20. marraskuuta 2012

HAASTAJA AVOKADOPASTALLE

Mitäs muuta siitä avokadosta voi oikein tehdä kuin guacamolea ja sitä pastaa.. Kaivelin netistä vähän inspiraatiota kunnes lupaava yhdistelmä avokadoa ja tuoretta kaalia osui silmiin. Ja maistui kyllä sen verran hyvältä että reseptin kehtaa laittaa jakoon.

Tämähän on sitä paitsi varsinainen terveysruoka, tuhmat hiilarit minimissä ja sopii vegaaneillekin (itse syön tosin pastaa ja juustoa silloin tällöin hyvillä mielin).


Avokado-coleslaw

n. 500 g kaalia
1 avokado
1 lime
kourallinen korianteria
öljyä
suolaa
pippuria

Raasta tai suikaloi kaali. Lisää joukkoon silputtu korianteri.

Sekoita erikseen esim. morttelissa muusattu avokado, limen mehu, pari ruokalusikallista öljyä (mitä tahansa öljyä minkä mausta pidät, meitsi diggaa extra virgin oliiviöljystä), reilu ropsaus suolaa (avokado ilman suolaa ei vaan toimi) ja vähän pippuria.

Yhdistä kastike kaaliseokseen.

Tästä tulee hyvä lisuke kahdelle. Tai isompi iltapala yhdelle.
SHARE:

perjantai 16. marraskuuta 2012

KURPITSA OSA 2: KEITTO


Heti perään toinen kurpitsa-ohje, kyseinen kasvi taitaa olla yksi suosikkiraaka-aineistani tällä hetkellä. Poikkileikatun butternut squashin väri on myös mielettömän kaunis, kuten yllä näkyy.

Keittoon tulee vähän omenaa mukaan tuomaan raikkautta, ja pieni ripaus mausteita – ei kuitenkaan liikaa ettei kurpitsan oma melko mieto maku peity. Ohje on yhdistelmä googlen satoa ja omaa sävellystä.

Kurpitsakeitto (2:lle)

1 kurpitsa (butternut squash on paras)
1 sipuli (laitoin salottisipulin)
1 omena
pätkä inkivääriä (raastettuna)
ripsaus chilijauhetta
ripsaus currya
5 dl kasvislientä
1 dl omenasiideriä 
1 dl kookosmaitoa
1/2 lime
hunajaa (vegaanit jotain muuta)
öljyä



Silppua sipuli ja omena, ja kuullota niitä öljyssä miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Lisää raastettu inkivääri, chili ja curry, pyörittele pannulla muutama hetki.

Kuori ja pilko kurpitsa (tai tämä on parasta tehdä jo aiemmin ettei tule hoppu). Siemenet kannattaa ottaa talteen ja paahtaa niitä hetki kuivalla kuumalla pannulla, saat hyvän snäkin tai keitonkoristeen. Ylipäätään sosekeitossa on kiva olla vähän jotain ekstraa antamaan purutuntumaa.

Lisää kurpitsat, kasvisliemi ja siideri, ja anna poreilla kunnes kurpitsat ovat pehmeitä eli n. 20 minuuttia. Kasvisliemenä suosin muuten Puljongin ihan ässää lientä (tosikokki tekisi toki liemensä itse mutta ihan niin pitkälle en ole edennyt ruokahifistelijän urallani. Vielä.). Löytyy Helsingissä ainakin Anton&Antonista. Toki voi käyttää myös vettä ja hyvälaatuista fondia, mutta silloin keitosta ei tule ihan niin hyvää kuin voisi. :) Siideriksi sopii parhaiten vähän makeampi versio (esim. puolikuiva/demi sec), ei kuitenkaan mikään ruotsalainen esanssilitku.

Soseuta keitto ja lisää siihen puolikkaan limen mehu, ruokalusikallinen hunajaa ja kookosmaito. Lämmitä keitto vielä nopeasti, tarkista maut (lisää suolaa jos tarpeen) ja ripottele päälle kevyesti suolatut paahdetut siemenet.
SHARE:

RAVINTOLAPÄIVÄÄ JA PANNACOTTAMUISTOJA

Huomenna se on täällä taas!

Viime toukokuussa juttu meni näin:

Edellisenä päivänä lounaalla:
- Niin huomenna on se Ravintolapäivä.. ois kiva kerrankin osallistua. Siis ravintoloitsija-osapuolena.
- Joo! Voitais tehdä vaikka niitä yksiä sitruunapannacottia ihan tuhoton määrä..hehe.
- Eikun oikeesti, tehdään!
- Ootko hullu, meillä ei oo mitään esivalmisteluita eikä ehditä edes markkinoimaan koko juttua.
- Ei se haittaa, kyl siit hyvä tulee!

Ja tämän keskustelun päätteeksi päätimme laittaa pystyyn pop up-ravintolan eli pannacottakioskin. Seuraava yö meni valmisteluissa ja vähän aamuakin. Vähän jännitti että tuleeko ketään ja ostaako ne mitään.

Sisäpihalla vietetyn hiljaisen tunnin (saldo: 2 asiakasta) jälkeen päätimme viedä pöydän kadunkulmaan ja johan alkoi tapahtua! Myimme alle kolmessa tunnissa 97 pannacottaa eli kaiken.


Tällä kertaa en ole laittamassa minkäänlaista kiskaa pystyyn koska laiskuus ja sää. Mutta käyn toki tsekkaamassa muutaman myyntipisteen jos vain suinkin ehdin. Tarjontaan voi tutustua täällä.


Ainiin ja se resepti.

Kuvassa ylempänä koekeittiön versiot (sitruuna-, valkosuklaa-vadelma- ja appelsiinipannikset) ja alla lopullinen d-day versio: sitruuna-valkosuklaapannacottaa, karamellisoituja pekaanipähkinöitä ja mansikkaa.

Sitruuna-valkosuklaapannacotta (6 pientä tai 4 suurempaa annosta)

3 dl kermaa 
1 dl maitoa 
3 rkl sitruunanmehua 
1 sitruunan kuori 
100 g valkosuklaata
3 levyä liivatetta

Pinnalle: 

2 dl appelsiinimehua
2 rkl sitruunanmehua
1 dl hyytelösokeria

(karamellisoitua pekaanipähkinää
mansikoita)

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Kiehauta sillä aikaa kattilassa kerma ja maito. Sulata suklaa seokseen. Pese sitruuna huolellisesti (käytä luomusitruunaa jos vain sellaista löydät), raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoret, mehu ja puristetut liivatelehdet ja vispaa seos tasaiseksi. Siivilöi sitruunankuoret pois ja kaada tarjoiluastioihin. Anna hyytyä viileässä muutaman tunnin ajan.


Valmista glaseeraus. Kiehauta kattilassa tuorepuristettu appelsiinimehu + sitruunanmehu ja lisää hyytelösokeri koko ajan sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä hieman ja kerää lusikalla pinnalle mahdollisesti muodostunut kuori pois. Tai ei ole pakko mutta se on aika ällön näköinen. Nosta lusikalla jälkiruokien pinnalle kiillettä. Anna hyytyä hetken aikaa viileässä ennen tarjoilua. Koristelut oman maun mukaan.
SHARE:

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

HEI KURPITSA

Kurpitsa oli pitkään minulle tuntematon raaka-aine, vähän epäilyttäväkin. Makuelämykset oli pilattu kouluruokailussa, kun salaateissa oli välillä sellaista etikassa marinoitua säilykekurpitsaa (hyi helv..). Päättelin siis että inhoan kurpitsaa, ja välttelin sitä kuin ruttoa seuraavat 15 vuotta.

Uteliaisuus kuitenkin heräsi myöhemmällä iällä kun innostuin ruoanlaitosta. Onhan sen vekkulin näköinen kasvis, on perinteistä oranssia, keltaista, vihreää ja raitaistakin versiota, puhumattakaan erilaisista hassuista muodoista.

Taisi olla viime vuoden puolella kun rohkaistuin ja poimin kaupasta mukaani yhden yksilön.
Tein siitä muistaakseni keittoa ja innostuin. Kurpitsan maku on aika mieto, mutta miellyttävä. Raakana kurpitsa maistuu mielestäni jopa vähän hunajamelonilta, taitavat olla sukuakin. Suosikikseni on noussut pitkulamallinen butternut squash, jota tässä seuraavassa reseptissäkin käytän.


Kurpitsa-kikherne-kookoscurry (2:lle)

kurpitsa
tölkki kikherneitä
tölkki kokonaisia tomaatteja
kookosmaitoa (suosin tuota kermaisempaa versiota)
sipuli
pari valkosipulinkynttä
chili
pari limeä
korianteria
turkkilaista jogurttia

Lisäksi: hunajaa, currya, suolaa ja muita mausteita maun mukaan.

Leikkaa ensin kurpitsa suuhunsopiviksi paloiksi, kurpitsan kanssa askarteluun menee yleensä muutama hetki, joten pilkkominen kannattaa tehdä heti alkuun valmiiksi.

Pilko sipulit ja chili pieneksi ja kuullota kattilassa miedolla lämmöllä öljyssä n.5 minuuttia. Lisää curry ja muut mahdolliset mausteet (itse laitoin mm. hienonnettuja korianterinsiemeniä), kahden limen mehu, loraus hunajaa, silputtua korianteria ja kuullota vielä pari minuttia.

Lisää kattilaan paloitellut kurpitsat, tomaatit, kikherneet, kookosmaito/kerma (laitoin vain n. puolet tuosta pienestä rasiasta sillä en tykkään että muhennos on kovin nestepitoista). Muhittele n. 20-30 minuuttia kunnes kurpitsat ovat pehmeitä. Tsekkaa maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa tai muita mausteita.

Kippaa muhennosta kulhoon ja laita oheen kauhallinen turkkilaista jogurttia ja silputtua korianteria. Pumpkin-tastic!
SHARE:

maanantai 12. marraskuuta 2012

44 KYNNEN VALKOSIPULIKEITTO

Tämä keitto on varmastikin hienostunein jonka olen koskaan tehnyt, vaikka pääraaka-aineena on niinkin arkinen kaveri kuin valkosipuli. Uunissa pitkään paahtaminen kuitenkin muuttaa kirpeänärhäkät pikkusipulit maultaan mitä lempeimmiksi.

Keitto on vaiheiltaan äärimmäisen helppo, mutta vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ei kannata siis aloittaa kokkailua hirveässä nälässä. Määrällisesti keittoa tulee aika vähän, käy ehkä parhaiten alkukeittona kahdelle. Maku on pehmeydestään huolimatta tietyllä tavalla intensiivinen, ja itse en ainakaan jaksa kauhoa tätä nassuun kovin isoa määrää yhdellä ruokailukerralla.

Resepti on poimittu Punchfork-sivustolta, joka poimii netistä reseptejä saman katon alle vähän Pinterest-tyyliin. Reseptejä voi äänestää ja parhaita selailemalla olenkin tehnyt hyviä löytöjä.

Näin tarkat määrät kynsiä voi vaikuttaa hassuilta, mutta yhdessä valkosipulissa on keskimäärin 11 kynttä. Eli tähän ohjeeseen menee neljä kokonaista valkosipulia, kynsien määrää voi sitten säätää sen mukaan miten vähä/runsaskyntistä sipulia kohdalle osuu.


44 kynnen valkosipulikeitto

26 kuorimatonta valkosipulinkynttä
öljyä+suolaa+pippuria
pari rkl voita tai öljyä
1-2 pilkottua tavallista sipulia
reilu kasa silputtua tuoretta timjamia
18 kuorittua valkosipulinkynttä
n. 6 dl kasvislientä 
pieni loraus kermaa tai esim. kookosmaitoa 
pieni kasa raastettua parmesaania (voi jättää myös pois)
limeä tai sitruunaa

Laita uuni kuumenemaan 180-asteeseen. Paahda kuorimattomia valkosipulinkynsiä öljyssä, suolassa ja pippurissa pyöriteltynä n. 45 minuuttia. Anna kynsien jäähtyä hetken ennen kuorimista. Kuoren pitäisi irrota helposti toisesta päästä puristamalla, plop.

Sulata voi tai öljy kattilassa ja kuullota sipulia ja timjamia matalalla lämmöllä reilut viisi minuuttia. Lisää sekaan uunissa paahdetut ja lisäksi raa'at kuoritut valkosipulit, ja sekoittele niitä muutama minuutti. Lisää kasvisliemi ja anna poreilla n. 20 minuuttia.

Kaada keitto blenderiin ja surauta sileäksi. Tässä vaiheessa voi halutessaan lisätä pienen määrän kermaa (n. 0,5-1 dl), mutta sen voi jättää myös kokonaan pois. Lämmitä keittoa levyllä, mikäli se pääsi viilenemään, ja lisää sekaan kaksi puristusta limen- tai sitruunanmehua. Maista keittoa ja lisää suolaa ja pippuria tarpeen mukaan.

Kaada keitto tarjoiluastiaan ja ripottele päälle halutessasi hieman raastettua parmesaania ja timjaminlehtiä.
SHARE:

torstai 8. marraskuuta 2012

MAAILMAN PARHAAT HAMPPARIT

Tulee tietysti omasta keittiöstä!

Ostan harvoin lihaa kotiin, mutta välillä iskee himo ja teen poikkeuksen. Ruokavalioni on voimakkaasti kasvispainotteinen, yhdistettynä kalaan ja äyriäisiin. Lammasta ja nautaa syön muutaman kerran kuussa, possua pari kertaa vuodessa ja broileria en ollenkaan. Kanaa/kukkoa voin syödä jos on tarjolla (hyvin harvoin on). Riistaa syön ihan mielelläni mutta sitä on myös harmittavan harvoin saatavilla.

Olen myös tehnyt sellaisen periaatepäätöksen, että en osta ei-luomujauhelihaa. Jos sitä ei ole tarjolla niin en sitten osta ollenkaan. Onneksi nykyään melkein kaikista isoimmista liikkeistä saa hyvin luomunautaa jauhettuna. Omien empiiristen tutkimusten perusteella niissä on myös erittäin alhainen rasvapitoisuus, paistaessa irtoaa vain pari tippaa laardia.

Naudasta syntyivät myös nämä lempiburgerini, joita teen aina muutaman kuukauden välein. Ohje on sekoitus Jamie Oliveria, nettireseptejä, ja mitä kaapista/kaupasta sattuukaan löytymään. Tästä tulee about kaksi hampparia kahdelle syöjälle.


Pihvi

300-400g (luomu)naudanjauhelihaa
1 sipuli (pilko pieneksi)
1 (luomu)muna
pieni kourallinen pieneksi silputtua tuoretta timjamia
isompi kourallinen raastettua parmesania
ruokalusikallinen maissijauhoa tai vastaavaa (ei ole oleellista mutta pihvit pysyvät paremmin kasassa)
suolaa ja pippuria (ei kannata säästellä sen suolan kanssa)

Kuullota sipulisilppua öljyssä matalalla lämmöllä kunnes ovat pehmeitä. Sekoita kaikki ainekset ja pyörittele pihveiksi (n. 4 kpl). Paista kuumalla lämmöllä n.3-4 minuuttia puoli tai miten kypsäksi haluatkaan. Itse tykkään jättää vienosti vaaleanpunaiseksi keskeltä.

Chilimajoneesi

reilusti majoneesia (olen laiska ja ostan kaupan valmista, täysirasvaisena kiitos)
ripaus chilijauhetta
ripaus paprikajauhetta
teelusikallinen tomaattipyrettä tai vastaavaa
puserrus sitruunan/limenmehua

Muu täyte

jotain valinnaista rapsakkalehtistä salaattia, esim. jääsalaattia (eri asia kuin jäävuorisalaatti) tai keräsalaattia
kypsiä tomaatteja (mieluummin ylikypsiä kuin raakoja).
leipä (olen taas laiska ja ostan kaupan valmista. Tällä kertaa ruisvehnäsekoitusneliöitä. En suosittele niitä kaupan ns.valmishampurilaissämpylöitä, ne on pullaa). Paahda leivänpaahtimessa tai pannulla rapea pinta.
mitä mieli tekee, esim. suolakurkut voisi toimia

-> Kasaa kaikki pinoon. Tällä kertaa tein tuollaisia open face burgereita, kun ei se leipä ole kuitenkaan paras osuus tässä. Mutta noi pihvit, nom!
SHARE:

torstai 1. marraskuuta 2012

ALKU

Tykkään tehdä ruokaa ja kuvaillakin sitä satunnaisesti, joten tästä seuraava luonnollinen kehitysaskel on perustaa ruokablogi.

Salainen haaveammattini on ruokakriitikko, mutta ilman sitä vaihetta missä pitää kirjoittaa kritiikit, mieluiten vaan söisin muiden tekemät gourmetsapuskat ja ruokailun jälkeen näyttäisin peukkua ylös tai alas. En ole kuitenkaan vielä saavuttanut tätä ideaalitilannetta, joten soppakauha on otettava kauniiseen käteen ja tehtävä ruoat itse (paitsi silloin kun syön ulkona eli keskimäärin joka toinen ruokailukerta). Parhaaksi todetut reseptit pääsevät sitten tänne blogiin asti.

Bannerikuvasta sen verran että kehityskaari oli pitkä ja polveileva. Säästän lukijat välivaiheilta ja hypätään suoraan ensimmäisestä versiosta viimeiseen.

Tästä päädyttiin..


..tähän. Parempi.


Vielä parit viralliset aloitussanat ja määritelmät:
Ruokablogini painopiste on kasvisruoassa, luomublablaa jne. Lisää olen aloitellut gluteenitonta ruokavaliota joten se näkyy (tai siis gluteeni ei näy) täällä myös. Luvassa todennäköisesti paljon keskinkertaisia kuvia (kuvaan lähinnä kännykällä ja teen ruokaa yleensä loisto-olosuhteissa eli myöhään illalla) ja ruokaa laidasta laitaan. Paitsi vähänlaisesti sokerileipomista, en ole mikään kinuskikissa tai muu sellainen kakkumaakari.

Ainiin ja blogin nimessä on sanaleikki koska se on ruokablogeissa about pakollista.

Tervetuloa!
SHARE:
Blogger Template Created by pipdig