Syötävän hyvä: marraskuuta 2014
Tietoa mainostajalle ›

torstai 27. marraskuuta 2014

POIMINTOJA TALLINNAN TARJONNASTA


Pyrin käymään Tallinnassa n. kerran vuodessa. Useamminkin voisi jos vain yhteydet olisivat jouhevammat. Eihän se parin tunnin laivamatka ole mitenkään paha, mutta siihen sisältyy kuitenkin jonottelua ja rasittavan pitkä kävely tavaroita raahaten laivaan, eikä ne itse laivatkaan nyt niin hehkeitä ole. Merenalaista tunnelia ja junayhteyttä odotellessa.

Mutta siis Tallinnahan on mitä ihastuttavin kaupunki! Erityisesti vanhakaupunki on täynnä tunnelmaa, ja joulunaika on suorastaan taianomainen ihan eri tavalla mihin Senaatintori kykenee. Ja parasta on ravintolat – Tallinnan ravintoloiden hinta-laatusuhde on vaan käsittämättömän kova!

Olin pari viikkoa sitten kaupungissa projektireissulla viikonlopun yli, ja kivoja ravintoloita olisi ollut testattavana vaikka kuinka. Kovin monta kertaa emme ehtineet ulkona käydä syömässä, mutta pari oikein kivaa (itselleni) uutta tuttavuutta osui kohdille.


Ihan superhyvä ruokakokemus oli ravintolassa nimeltä Cru, joka on Viron 50 parasta ravintolaa 2014 rankkauksessa sijalla 11. Ravintola on vanhassa kivitalossa ja hieman linnamainen, mutta kuitenkin sopivan pieni ja intiimi. Samassa yhteydessä toimii myös persoonallinen hotelli. Postauksen alussa oleva upeus on Cru:ssa syömäni metsäkauris-annos, ulkonäkö silkkaa taidetta ja maut täydellisesti balanssissa. Eivätkä muut annokset jääneet paljon jälkeen. Söin metsäkauriin lisäksi ihanan samettista tryffeli-tattikeittoa ja seuralaiseni metsähanhea. Hinnat ovat Crussa laatuun nähden älyttömän edulliset, oma alku+pääruoka -komboni maksoi 29€ ja annokset olivat ihan hyvän kokoisia eli nälkä ei jäänyt. Mainitsinko jo Tallinnan käsittämättömän hyvän hinta-laatusuhteen!


Toinen oikein kiva uusi tuttavuus oli Kaks Kokka. Tämä on käsittääkseni ihan uusi ravintola, joten ei ole päässyt vielä parhaiden ravintoloiden listaukseen. Ravintolan sisustus on tosi kiva ja trendikäs, olisin voinut pihistää nuo sarvipäät vaikka omaan kotiini! Alkuun söin salaatin jossa oli ilmakuivattua ankkaa ja tuollaisia söpöjä pinkkejä viiriäisenmunia. Pääruoka oli hieman perinteisempi, mutta sekin maukas annos; rapeaksi paistettua kuhaa karamellisoidulla kukkakaalilla. Tämäkin setti erittäin kohtuuhintainen eli 22€.

Listaanpas tähän samalla muitakin Tallinnan suosikkejani (vaikka näissä en tällä kertaa ehtinytkään käydä): Sfäär (trendikäs kaupan ja ravintola yhdistelmä), Leib (ihana puutarha kesällä!), Ribe (perusvarma), Bocca (hieman hintavampi), Ö (fine dining).

PS. Biohakkerin käsikirjan Ravinto-osio on valmis ihan näillä näppäimillä, ennakkotilaajat saavat sen ennen joulua, eli ennakkotilaajan etu on siis vielä hetken voimassa. Teimme Tallinnassa tuttavamme mielettömässä kämpässä (tsekkaa tuota keittiötä!) kirjaa taas reilusti eteenpäin. Lopputuloksesta tulee aikamoinen paketti, veikkaan että lopullinen sivumäärä nousee yli 150:n, huh!

tiistai 25. marraskuuta 2014

TALVEN KEITTOSUOSIKKI: PAAHDETTU KUKKAKAALIKEITTO


Kasviskeitoissa pääraaka-aineen paahtaminen antaa yleensä makuun extra-säväyksen, ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Vaikka paahtaminen tuntuisi vaivalloiselta ja aikaa vievältä turhuudelta, suosittelen sitä ehdottomasti sillä lopputulokseen tulee paljon täyteläisempi kukkakaalin maku. Tämä on (ainakin juuri nyt) lempikeittoni!

Tein oheen vielä pienen annoksen yrttiöljyä, se ei ole pakollista mutta mukava suolainen lisä muutoin pehmeänmakuiseen keittoon.

Kukkakaalikeitto (2 annosta)

1 pienehkö kukkakaali
1 purjo (vaalea osa)
1/2 sipuli
muutama valkosipulinkynsi
n. 5 dl kasvislientä (tai vettä + laadukasta fondia)
1 dl kookoskermaa
öljyä + suolaa 

Yrttiöljy
tuoretta korianteria/basilikaa/lehtipersiljaa tms
öljyä
suolaa

Leikkaa kukkakaali pienemmäksi, ripottele päälle hieman öljyä, ja paahda n. 15-20 minuuttia 180-asteessa. 

Lämmitä kattilassa muutama rkl öljyä (tai ei-vegaanit voita) ja kuullota miedolla lämmöllä pilkotut sipulit ja purjo kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää kukkakaalit, kasvisliemi ja mausta lientä tarvittaessa hieman suolalla. Anna poreilla n. 5-10 minuuttia. 

Kaada keitto blenderiin ja surauta sileäksi. Kaada takaisin kattilaan, lisää kookoskerma ja lämmitä keittoa jos se pääsi jäähtymään. Tässä kohtaa voit tarkistaa keiton paksuuden, lisää hieman vettä jos pidät ohuemmasta keitosta.

Valmista yrttiöljy surauttamalla ainekset esim. monitoimikoneella tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Itse tykkään aika suolaisesta yrttiöljystä, mutta mausta toki oman makusi mukaan. Sekoita yrttiöljyä muutama lusikallinen keittoon.



PS. Muistutan vielä Ecoston -20% alekoodista syotavanhyva20, jolla saat alennuksen kaikista keittiö-kategorian tuotteissa (poislukien sisäpuutarha ja sisäpuutarhojen tarvikkeet). Koodi on voimassa tämän viikon loppuun asti! Ja tällä hetkellä verkkokaupan tilauksiin ei tule edes toimituskuluja. Itse meinasin laittaa pukinkonttiin (itselleni ;) ainakin Cole&Masonin morttelin ja Danskin uunivuoatkin houkuttais..

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

OVERNIGHT OATS ELI (PÄHKINÄVOI-SUKLAA) TUOREPUURO


Päätinkin nyt kokeilla miten kroppa reagoi pieneen annokseen kauraa, kun siitä viljattomuus-postauksessa mainitsin. Ja tästä ei ainakaan maha sanonut au, joten luulen että satunnainen kaurankäyttö voisi sopia minulle. Mikä on kyllä aika kiva; aamupalarepertuaari moninkertaistui heittämällä.

Kokeilin tehdä useissa terveysblogeissa hehkutettuja overnight oatseja eli tuorepuuroa, jossa ainekset siis sekoitetaan yhteen, puuro jätetään yön yli jääkaappiin ja aamulla annos on valmis. Löysin ohjeen jossa kuitupitoisuus on chia-siementen ja pellavasiemenrouheen takia huippukorkea, ja makuna aina-varma-valinta eli pähkinävoi-suklaa. Lopputuloksessa oli aika jännä suuntuntuma ja maku oli kyllä hyvä, ehkä jopa vähän jälkkärimäinen. Voisin tehdä toistekin.

Pähkinävoi-suklaa -tuorepuuro (1 annos)

n. 1 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 tl chia-siemeniä
1 tl pellavansiemenrouhetta
1-2 tl raakakaakaojauhetta
1 rkl valinnaista pähkinävoita (esim. mantelivoita)
1 pehmeä taateli tai nestemäistä makeutusta
n. 1 dl kookosmaitoa (tai esim. mantelimaitoa)

Pilko taateli pieniksi palasiksi. Taatelista tulee liotuksen seurauksena mukavia pehmeitä karamellimaisia sattumia puuroon. Voit toki halutessasi käyttää sen sijaan/lisäksi haluamaasi nestemäistä makeutusta.

Sekoita kaikki ainekset astiassa ja laita yön yli jääkaappiin. Jos koostumus vaikuttaa turhan paksulta lisää enemmän nestettä. Blogeissa nämä tuorepuurot tarjoillaan yleensä trendikkäästi lasipurkeissa, mutta itselläni ei ollut sopivan kokoista niin puuro meni kulhoon. Päälle valutin vielä hieman kookosnektaria. Omnom.

torstai 20. marraskuuta 2014

PALEOKEITTOKIRJA: HÄRÄNHÄNTÄÄ, KURPITSAA JA SUPPILOVAHVEROITA


Vuoden kiivain kirjasesonki on todellakin aikavälillä loppukesästä alkutalveen. Tanskalaisen huippukokki Thomas Rode Andersenin Paleokeittokirja* on lojunut hyllyssä jo monta kuukautta, mutta nyt vasta ehdin perehtymään siihen kunnolla.

Paleo on mahdollisimman alkuperäiseen ravintoon keskittynyt ruokavalio, alkuperäisellä tarkoitetaan tässä entisaikojen metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliota. Ajatus perustuu siihen että elimistömme ei ole ehtinyt kehittyä samassa tahdissa kuin ruokateollisuus (alkaen maanviljelyn keksimisestä), joten pystyäksemme hyödyntämään ravinneaineet ilman haittavaikutuksia kannattaa syödä mahdollisimman ns. alkuperäistä ravintoa. Eräänlainen luolamies(tai luolanais)dieetti siis.

Käytännössä paleoruoassa keskitytään mahdollisimman vähän käsiteltyihin raaka-aineisiin, painottaen monipuolista kasvisten käyttöä, lihaa&kalaa, marjoja ja pähkinöitä. Ruokalistalta joutavat pois viljatuotteet, maitotuotteet (paitsi jotkut hyväksyvät voin/gheen), palkokasvit (=linssit, pavut, soijatuotteet, maapähkinä) ja kaikki prosessoitu (teolliset kasviöljyt, sipsit, karkit, einekset jne). Blogistani löytyy myös jonkin verran paleo-tägättyjä ohjeita, vaikka itse en sinällään paleoruokavaliota noudatakaan.


Andersenin kirja on tummanpuhuvan tyylikäs ja ruokakuvat ovat huikeita. Huippukokin kädenjäljen huomaa siinä, että reseptit eivät ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, ja osaa raaka-aineista pitää metsästää hieman lähikauppaa pidemmältä (ei sentään metsästä vaan lähinnä kauppahallista tai Stockan Herkusta).

Paleokeittokirjassa itseäni tökkii jonkin verran eläinkunnan tuotteiden ylenmääräinen käyttö. Kirjasta oli vaikea löytää reseptejä joissa ei olisi lihaa, ja aika monessa ohjeessa on saatettu käyttää jopa useamman eläimen lihaa. Toinen kummallisuus on se, että Andersen käyttää todella monessa ohjeessa maitotuotteita. Kyllä, juurikin kermaa ja juustoja, vaikka ne eivät koko ruokavalioon edes kuulu.

Selailin kirjaa aika pitkään etsien sellaista ohjetta jonka saisin suht helposti toteutettua (ja joka noudattaisi ns. oppikirjapaleota). Onneksi pakkasesta löytyi pussillinen häränhäntiä joten pääsin kokeilemaan yhtä ohjetta, tosin pienin muokkauksia.

Lopputulos oli kyllä todella herkullinen – rustiikkinen mutta samalla hienostunut. Kuin olisi syönyt ateriaa vähän paremmassa ravintolassa, paitsi raaka-aineet ovat oikeastaan pääosin hyvin edullisia. Annoksen tekeminen vaatii kyllä aika paljon aikaa, mutta tarjoaisinkin tämän viikonlopun vähän parempana ruokana.


Häränhäntäliemi, kurpitsaa ja suppilovahveroita (2 annosta)
(alkup. vasikanhäntäliemi, kurpitsaa ja portobellosieniä)

n. 1 kg härän/naudan häntäpaloja
oliiviöljyä + suolaa
1 rkl tomaattipyrettä
purjoa
porkkanaa
(valinnaisesti myös selleriä)
laakerinlehtiä
tuoretta timjamia/rosmariinia
suppilovahveroita (tai portobelloja siivutettuna)
pala (hokkaido)kurpitsaa
voita
(luomu)sitruunankuorta raastettuna
tuoretta lehtipersiljaa/korianteria

Laita hännänpalat paistoastiaan, ripotele pintaan hieman öljyä, suolaa ja pippuria, ja paista 225-asteessa puolisen tuntia. Paistamisen puolivälissä käännä hännät ja levitä lihojen pintaan tomaattipyrettä ruskistumaan.

Lisää puolen tunnin jälkeen astiaan vettä sen verran että hännät juuri ja juuri peittyvät. Sido yrteistä maustekimppu (tai heitä ne sekaan sellaisenaan). Pilko sekaan pätkä purjoa ja 1-2 porkkanaa. Alenna lämpötila 140-asteeseen, ja anna lihojen muhia uunissa n. 2-3 h tai kunnes liha irtoaa helposti luista.

Irrota liha kahden haarukan avulla. Poista mahdolliset rasvamöykyt, rustonpalat ja muut epämääräisyydet. Siivilöi liemi ja keitä sitä hieman kasaan.

Höylää kurpitsasta ohuita suikaleita kuorimaveitsellä. Kurpitsaa ei välttämättä tarvitse erikseen kuoria koska siivuista tulee niin ohuita. Lämmitä paistinpannulla iso nokare voita. Paista pannulla ensin hetki sienistä ylimääräiset nesteet pois ja lisää kurpitsa. Paista kunnes kurpitsa alkaa pehmenemään. Mausta sitruunankuoriraasteella, suolalla ja pippurilla.

Lämmitä lihanpalaset nopeasti vielä liemessä, ja lusikoi lautaselle kurpitsan ja sienten sekaan. Ripottele päälle hieman lehtipersiljaa tai korianteria. Tarjoile heti lämpimänä.

* Kirja saatu kustantajalta.

maanantai 17. marraskuuta 2014

MINTTUNAPIT RAAKAVERSIONA + ARVONNAN VOITTAJA


Suklaan parina minttu on aina ollut ylivertainen suosikkini. Muut söivät jouluna Pandan joulukonvehtirasiasta ne toffeetäytteiset konvehdit, minä söin minttutäytteiset. After Eight oli parasta. Sitten löysin briteistä Bendicksin Bittermintsit (aftereightsit potenssiin kaksi) ja taivas oli saavutettu. 95% tumma suklaa yhdistettynä ärhäkkään minttuisuuteen on yksinkertaisesti täydellinen liitto.

Lähdin tutkailemaan saisiko minttutäytteisiä suklaanappeja väännettyä raakaversiona, ja Rawmazing-blogista löytyikin hyvännäköinen ohje. Tein lopulta kahdenlaisia nappeja: toiseen tuli pelkkä minttutäyte ja toiseen mintun lisäksi eräänlainen pehmeä keksikerros. Täytteen pääraaka-aineena on kookos(hiutale), joten siitä en saanut samalla lailla täysin sileää kuten tavallinen minttutäyte on. Käyttämäni hiutaleet olivat kuitenkin todella pieniä ja pehmeitä (eivät sellaisia kuivahtaneita koppuroita) joten olin tyytyväinen tekstuuriin. Hiutaleet olisi voinut ajaa myös kookosvoiksi asti, mutta silloin täyte olisi ollut vähän turhan rasvainen ja vaikeasti käsiteltävä.

Lopputuloksesta tuli aika kiva! Ja parasta on se että minttupitoisuutta voi säädellä itse, minä laitoin tietysti nupit kaakkoon. En huomannut ottaa tarkasti ylös paljonko käytin mitäkin ainesosaa mutta ei se niin tarkkaa ole. Suklaakuorrutetta tein ihan liikaa, mutta kaadoin sitten ylimääräiset muotteihin ja tein niistä raakasuklaakonvehteja. :)

Ohje on siis noita kaksikerroksia nappeja varten; jos haluat pelkän minttutäytteen niin jätä toinen täyte pois, ja vastaavasti jos haluat tehdä molempia niin tee tuplat minttutäytettä ja suklaakuorrutetta.


Raaka-minttunapit (n. 20 kpl)

Minttutäyte
n. 1 dl kookoshiutaleita
muutama rkl sulaa kookosöljyä
nestemäistä makeutusta maun mukaan
piparminttuöljyä (ei esanssia) maun mukaan

Keksitäyte
n. 1 dl mantelijauhoa
n. 1 rkl raakakaakaojauhetta
muutama rkl sulaa kookosöljyä
nestemäistä makeutusta maun mukaan
1-2 tippaa piparminttuöljyä 

Suklaakuorrute
1 osa sulaa kaakaovoita (ehkä n. 2-3 rkl)
1 osa sulaa kookosöljyä (ehkä n. 2-3 rkl)
useampi rkl raakakaakaojauhetta
nestemäistä makeutusta maun mukaan
piparminttuöljyä maun mukaan

Aja esim. monitoimikoneella minttutäytteen aineet yhtenäiseksi massaksi. Varo ajamasta liian kauaa ettei massa muutu kookosvoiksi. Maistele minttu- ja makeusaste sopivaksi. Massan tulisi olla pehmeää mutta muotoiltavaa (eli ei liian löysää), joten säädä kookosöljyn määrää sen mukaan. Laita massa hetkeksi jääkaappiin jähmettymään niin sitä on helpompi käsitellä.

Sekoita keksitäytteen aineet keskenään. Minttutäytettä koskevat ohjeet pätevät tässäkin. Laita myös tämä massa hetkeksi viileään jähmettymään.


Taputtele täytteistä joko käsin pieniä tasaisia nappeja, tai levitä ne litteäksi levyksi ja ota muotilla paloja. Itse käytin muottina sellaista teräksistä alkoholimittaa. Asettele keksinappi ja minttunappi päällekkäin, ja laita taas hetkeksi jääkaappiin jähmettymään.

Valmista sillä aikaa suklaakuorrute. Dippaa jähmettyneet napit suklaaseen ja laita ne esim. folion päälle. Jähmetä napit jääkaapissa, leikkaa vähän siistimmäksi mikäli suklaata valui alustalle, ja tarjoile. Nämä sulavat supernopeasti joten säilytä nappeja jääkaapissa.


HUOM! BAMIX-ARVONTA

Osallistujia tuli oikein mukava määrä, kiitos siitä! Voittajaksi arvoin Niina Mäki-Tuurin, laitatko yhteystietosi osoitteeseen: syotavahyva@gmail.com niin saadaan paketti lähtemään. Onnittelut voittajalle! :)

torstai 13. marraskuuta 2014

VILJATTOMUUDESTA (JA SOKERIKOUKUSTA)


En olekaan tainnut aiemmin kirjoittaa mitään sen tarkemmin ruokavaliostani, tai siis miksi olen päätynyt syömään (tai olemaan syömättä) näin, joten nyt seuraa aikamoinen tekstiryöppy. No worries, ens kerralla postaan taas jonkun reseptin. ;)

Sokerittomuus
Tämä nyt on (ainakin teoriassa) selvä juttu, kaikki varmasti tietävät ettei valkoisessa sokerissa ole mitään terveellistä ja sen välttely on yksinkertaisesti järkevää. Ja (teoriassa) myös varsin helppoa, makeuttajista kun löytyy useita parempia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi hunaja/kookosnektari, stevia tai kuivatut hedelmät.

Valkoinen sokeri sen sijaan tuntuu olevan kuin huumetta, jolle pikkusormen annettuasi lähtee koko käsi. Omalla kohdallani olen todennut että parhaiten toimii nollatoleranssi. Esimerkiksi kesällä söin jonkin verran tavallisia jäätelöitä (damn you Provencen reissun gelatot!), ja hetken päästä huomasin että jäätelöä oli pak-ko saa-da joka päivä. Sokerikoukku se siellä siis alkoi kummittelemaan. Paras keino itselleni sokerista irrottautumiseen on ns. kerrasta poikki -metodi eli vain lopetan sen syömisen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei ole helppoa. Kun ensimmäisen kerran luovuin sokerista (ja aluksi kaikesta makeasta), ns. vieroitusoireista irtipääsemiseen meni varmaan kuukausi. Nykyään lipsahduksista kurssin korjaaminen parempaan suuntaan on paljon nopeampaa ja tuskattomampaa.

Tässä auttaa se, että mitä vähemmän makeaa syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli (ja tietysti myös toisinpäin). Kun on tarpeeksi kauan ollut sokerittomalla tai muuten vaan syönyt miedosti makeutettuja asiota, ei oikeastaan enää edes nauti normileivonnaisista, karkeista tai maitosuklaasta – ne vain maistuvat yleensä todella överimakealle. Raakaherkkuja ja vastaavia syön toki edelleen (koska en ole halua elää täysin makeattomasti, en ole sentään masokisti), mutta ei niitäkään kannata joka päivä napostella. Tosin olen huomannut että raakakakkuihin ja muihin ei tule samanlaista koukkua, voin helposti olla syömättä niitä viikkokaupalla ilman hulluja mielitekoja.

Jos makeat herkut pysyvät hanskassa, vanha neuvo kohtuus kaikessa pätee tähänkin ihan hyvin. Mutta sen lisäksi uskon optimointiin, eli pyrin syömään aina parasta mahdollista laatua. Jos on mahdollista syödä (viljattoman) normikakun tilalla raakakakkua, niin valitsen aina sen. Ja omassa keittiössähän valinnat on täysin omissa käsissä. :)

Viljattomuus
Gluteenittomuus on nyt pinnalla syystä tai toisesta ja moni varmaan karsastaa erilaisia ns. trendi-ruokavalioita (ns. trendiallergioista puhumattakaan). Itse en ole varsinaisesti gluteenittomalla ruokavaliolla, vaan viljattomalla (käytännössä ruokavaliosta pois vehnä, ohra, ruis, kaura, hirssi, speltti). En siis syö kovin mielelläni edes niitä gluteenittomia viljatuotteita, koska ne ovat kuitenkin pääosin erittäin pitkälle prosessoituja teollisia elintarvikkeita (kategoria, mitä myöskin välttelen). Toisekseen en ole mitenkään vakuuttunut että se on nimenomaan gluteeni, mikä viljatuotteissa aiheuttaa itselleni ongelmia. 

Mutta mennään takaisin tarinan alkuun. Viimeisenä opiskeluvuotena (taisin olla n. 26-vuotias) yritin olla yhtä aikaa täysipäiväisesti töissä, suorittaa viimeisiä kursseja ja tehdä opinnäytetyötä. Stressitasot olivat arvatenkin aika huipussaan ja eräs yö heräsin yllättäen ihan karmaisevaan ylävatsan kipuun. Säikähdin tätä aika lailla ja käväisin lääkärissä, diagnoosi oli gastriitti eli vatsakalvon tulehdus, vatsahaavan esiaste. Tämä oli aikamoinen shokki, sillä aina rautainen vatsani ei ollut koskaan aiemmin temppuillut millään tavalla ja stressiäkin olin aiemmin sietänyt hyvin. Tai sitten vain luulin niin.

Lääkäri määräsi kuukauden kuurin protonipumpunsalpaajia, ja näiden kanssa saikin sitten pelailla enemmän ja vähemmän seuraavat vuodet, kun vatsaa poltteli silloin tällöin milloin mistäkin syystä. Oireet viittasivat vahvasti refluksiin (GERD), joka oli päässyt kroonistumaan. Ruokavalio-ohjeistus oli seuraava: välttele rasvaisia (erit. friteerattuja) ruokia, mausteisia ruokia, kofeiinia, hiilihapollisia juomia sekä alkoholia. Näiden minimointi auttoi kyllä (tosin kahvia en edes juonut silloin muutenkaan) mutta ei vienyt oireita kokonaan pois. Erilaisilla testeillä suljettiin pois keliakia ja laktoosi-intoleranssi tai maitoallergia (ja paljon muitakin alkaen helikobakteerista). 

Kelataan n. neljä vuotta eteenpäin ja silloinen poikaystäväni sairastui kovan työstressin takia vatsahaavaan. Hän sai saman lääkityksen ja muut ohjeistukset kuin minäkin, tosin lääkitystä olisi pitänyt jatkaa vakituisesti kuukausikaupalla. Koska ajatus pelkästä oireiden hoidosta ilman tarttumista itse vaivaan ei kuulostanut kovin hyvältä, päätti hän perehtyä asiaan tarkemmin ja kahlasi läpi ison kasan tieteellisiä artikkeleita (mm. PubMed) joiden mukaan vilja saattaakin olla vahingollista myös muiden kuin keliaakikkojen vatsalle ja suolistolle. Tästä lähti siis viljattoman ruokavalion kokeilu, johon itsekin osallistuin, koska en tykännyt siitä että jouduin edelleen n. kerran viikossa ottamaan lääkkeen kun vatsa meni epätasapainoon syystä X. Parin kuukauden ruokavaliokokeilun jälkeen poikaystäväni vatsahaava oli täysin parantunut ja lääkityksen oli voinut jättää pois jo paljon aiemmin. Toki elämäntyylin rennoistamisella (eli työnteon vähentämisellä) oli isossa merkitys tässä, mutta ei pidä väheksyä ruokavalion roolia. Myös omat kokemukseni olivat hyvin positiiviset ja niiden perusteella voin sanoa että ruokavalio auttoi sen verran merkittävästi, että koin mielekkääksi jatkaa samalla linjalla kokeilun jälkeen. 

Kohta tulee kaksi vuotta viljattomuutta täyteen. Turvotuksen ja muun epämääräisen olon poistuminen/väheneminen on kiva bonus, mutta vielä tärkeämpää on se, ettei vatsaan satu enää kuin hyvin satunnaisesti. Motivaatio on helppo pitää yllä, kun tietää että siitä viljaherkusta rangaistuksena tulee todennäköisesti nipistelyä, turvotusta ja ilmavaivoja. Tosin olen pohtinut että voisin varovasti kokeilla lisätä ruokavaliooni kauraa. Riisiä ja maissia olen syönyt tähänkin asti silloin tällöin. Nykyisellään vatsani tuntuu olevan sen verran hyvässä kuosissa, että satunnaisesti epähuomiossa syödyt pienet määrät viljatuotteita (esim. jossain kastikkeissa) eivät tunnu vatsaoireina. Mutta mitään isompia, näkyviä viljatuotteita en edellenkään syö ellei ole pakko ja harvoinpa on. 

En tykkää ruokavaliosaarnoista, joten en nyt aio suositella kaikkia kokeilemaan samaa ruokavaliota. Mutta jos itselläsi on pitkään jatkuneita epämääräisiä vatsaoireita (esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymän eli IBS-tyyppisiä), ja esim. maidoton ruokavalio on jo testattu, niin eipä siitä haittaakaan ole jos kokeilet viljatonta. Yleensä n. kuukauden jakson jälkeen pitäisi näkyä onko uudesta ruokavaliosta apua vai ei. Aluksi muuten saattaa vatsa mennä aika kovalle jos olet tottunut syömään vaikkapa paljon leipää ja pastaa, joten kannattaa varata esim. pellavansiemenrouhetta kuituvajetta paikkaamaan. Muutenkin kannattaa lisätä ruokavalioon monipuolisesti erilaisia kasviksia, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä, ja herneissä ja pavuissa on myös runsaasti kuitua. Ilman leipääkin siis pärjää, usko tai älä. :)

Disclaimer: itse en siis ole minkään sortin ravitsemuksen asiantuntija, eli tämä juttu perustuu täysin omiin subjektiivisiin kokemuksiini (ja siihen mitä olen lueskellut mm. internetistä).

maanantai 10. marraskuuta 2014

JUHLAPÄIVÄ & MAHTAVA ARVONTA


Blogini täytti juuri kaksi vuotta! Itse asiassa varsinainen juhlapäivä ei kyllä ole tänään vaan se oli jo reilu viikko sitten, mutta jostain syystä olin laittanut tämän päivän kalenteriini ylös. No muutama päivä sinne tänne. :)

Synttäreiden kunniaksi laitankin pystyyn blogin historian ensimmäisen arvonnan. Palkinto on aika mielettömän kiva, nimittäin sauvasekoittimien ehdoton ykkönen Bamix!

Sain jokin aika sitten Ecostolta testattavaksi Bamixin sauvasekoittimen deluxe-version. Ecosto on siis kotimainen vastuullisiin kodintarvikkeisiin ja hyvinvointiin keskittynyt verkkokauppa, jonka valikoimiin pyritään valitsemaan tuotteita, jotka ovat laadukkaita, pitkäikäisiä ja mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavia.

Ja Bamix menee kyllä juurikin tähän kategoriaan, ainakin mitä tulee laatuun ja pitkäikäisyyteen! Tämän laitteen voi hyvinkin uskoa kestävän vaikka mummoikään asti, on nimittäin sen verran tukevaa tekoa ettei pienistä säikähdä. Eräs toinen nimeltä mainitsematon käytössäni ollut halpismerkki ehti lyhyen elämänsä aikana käydä "korjattavana" kaksi kertaa (laitetta ei siis edes korjattu vaan lähetettiin vain uusi tilalle) ja lopulta en uskaltanut koskea sillä paljon banaania jähmeämpiin aineksiin. Mutta Bamixilla uskaltaa surrutella surutta pähkinöitä ja jäisiä marjoja ilman että tarvitsee jännittää ylikuumeneeko laite tai hajoaako osat. Tällä olen tehnyt jo muutamat täällä blogissakin nähdyt raakakakun pohjat, ja en voi olla kuin supertyytyväinen.

Kuvassa on myös käyttämäni musta deluxe-versio, mutta arvonnassa on mahdollisuus voittaa siis oikealla oleva valkoinen Bamix M140 (arvo 119€). Mukaan tulee myöskin teline (seinään kiinnitettävää mallia) ja kolme vaihdettavaa terää; yksi yleisterä, yksi vaahdotuslevy ja yksi soseutuslevy. Bamix myöntää laitteelle 25:n vuoden takuun, eli sauvasekoittimen kestävyyteen voi todellakin luottaa.

Arvonnan säännöt:
Kommentoi postaukseen mikä tuote olisi omassa keittiössäsi mieluisin Ecoston ruoanlaitto ja leipominen tai keittiö-kategorian valikoimista. Anonyymit muistakaa laittaa nimimerkki. Arvonta päättyy tämän viikon sunnuntaina (16.11.) klo 21.00 ja ilmoitan voittajan viikon päästä maanantaina (17.11.).  Edit: Arvonta on päättynyt.

Arvonnan lisäksi pääsen jakamaan lukijoilleni vielä -20% alennuskoodin Ecoston verkkokauppaan. Koodilla syotavanhyva20 saat alennuksen kaikista keittiö-kategorian tuotteista (poislukien sisäpuutarha ja sisäpuutarhojen tarvikkeet), ja tämä koodi on voimassa 30.11. asti. Eli hyvin ehtii vielä hankkia vaikka joululahjoja. :)

Onnea arvontaan!

perjantai 7. marraskuuta 2014

BANAANI-PANNARIT KARAMELLIKASTIKKEELLA


Jos meinasit yllättää isän sunnuntaina sänkyyn kannetulla aamiaisella, tällainen banaani-pannari-karamellipläjäys on vähän niinkuin kakku ja aamupala samassa paketissa! Tai jos et pääse isänpäivää viettämään, yllätävä vaikka itsesi. :)

Pähkinävoihin pohjautuva karamellikastike on sama kuin omenaraakakakussa. Perus banaani-kananmuna-taikinaan lisäsin vielä hieman raakakaakaojauhetta, niin pannareista tuli suklaisemmat.

Itselläni ei ole varsinaista pikkupannukakkuihin soveltuvaa paistinpannua mutta tein parhaani. Ettei kasa näyttänyt liian littanalta ja pliisulta, pilkoin kerrosten väleihin vielä ohuita banaanisiivuja. Lopputuloksesta tuli kyllä omaan makuuni ihan överimakea, eli joku toinen hedelmä/marjatäyte voisi olla freesimpi, vaikka sitten lisää noita vadelmia. Mutta jos et säikähdä makeaa niin laita ihmeessä banaania.

Suklaa-banaani-pannukakut (1 tuhti annos)

1 banaani
2 (luomu)munaa
1-2 tl raakakaakaojauhetta
1 tl aitovaniljajauhetta
kookosöljyä/voita

n. 1 osa pähkinävoita
n. 1 osa kookosnektaria/hunajaa tms
pieni määrä vettä

väliin ja päälle esim. banaania ja vadelmia


Muusaa esim. sauvasekoittimella banaani ja munat sileäksi. Sekoita joukkoon vanilja ja kaakaojauhe. Paista letut kookosöljyssä/voissa, taikinasta saa joko yhden ison letun tai useamman pienemmän.

Valmista karamellikastike vispaamalla pähkinävoita (esim. maapähkinävoita) ja nestemäistä makeutusta keskenään, maistele sopivat suhteet. Notkeuta seosta lisäämällä sekaan n. 1 tl vettä, ja lisää sen mukaan miten juoksevaa kastiketta haluat.

Jos teit useamman pienen pannukakun, kasaa ne pinoksi ja laita halutessasi väleihin vähän pilkottuja hedelmiä tai muusattuja marjoja. Valuta kastike päälle ja koristele haluamallasi tavalla.


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

VEGAANIN KEITTIÖSSÄ: AVOKADO-PERUNASALAATTI & KORIANTERITAHNA


Postin parin viikon sekoilun jälkeen sain viimein Chocochili-bloggaaja ja Blogirinkikollega Elina Innasen uuden keittokirjan Vegaanin keittiössä* hyppysiini.

Monesti ajatellaan (tai ainakin oma hieman karrikoitu mielikuvani on ;) että vegaaniruokavalioon kuuluu (kasvisten lisäksi) todella paljon viljatuotteita, soijatuotteita ja margariinia, mutta todellisuudessa näin ei tietenkään tarvitse olla, vaan ruokavalio voi olla todella monipuolinen ja kekseliäs. Vegaanin keittiössä onkin tästä malliesimerkki ja varsinainen reseptien runsaudensarvi! Olin todella positiivisesti yllättynyt kirjan monipuolisuudesta, ja korvamerkitsin heti vinon pinon ohjeita kokeiltavaksi.

Elinan kuvat ovat superherkullisia, ja kirja on sen verran paksu että kokattavaa riittää pitkälle ensi vuoteen asti. Taitto on myös kaunis ja selkeä, tosin muutamassa kohtaa taustatekstuuri on sen verran voimakas että tekstistä on vähän haastavaa saada selvää. Tykkään kirjassa myös siitä, että todella monet ruoat ovat yhdisteltävissä keskenään ja tätä on selvästi myös mietitty.


Itse kokkailen jonkin verran vegaaniruokia (löytyvät blogista tägillä), tosin harvoin mitenkään itsetarkoituksellisesti, välillä sitä tekee ruoan ja huomaa vasta jälkeenpäin että oho se olikin vegaanista. Esimerkiksi (sose)keitoissa käytän mieluummin kookoskermaa kuin tavallista kermaa, makukin on mielestäni miellyttävämpi.

Ensimmäiseksi otin kirjasta kokeiluun pari helppoa ja nopeaa ohjetta: avokado-perunasalaatin ja korianterikastikkeen (tai tahnan). Avokadon lisääminen perunasaldeen on kiva ja ruokaisuutta lisää tuova idea. Ohjeeseen tuli myös kapriksia mutta itselläni ei niitä ollut, samaa makua tavoittelemaan laitoin pilkottuja oliiveja ja pienen määrän dijonia. Korianterikastike muistuttaa aika paljon vegaanista pestoa, mutta on hieman miedompi ja paksumpi. Söin nämä yhdessä, mutta kirja suosittelee korianteritahnaa myös vaikkapa täytettyjen leipien tai burgereiden väliin kastikkeeksi.


Avokado-perunasalaatti (tein ohjeesta puolet)

800 g kiinteitä perunoita (esim. siikli)
2 avokadoa
3 rkl oliiviöljyä
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
1/2 pieni punasipuli
2 rkl kapriksia
suolaa + pippuria

Kuori ja keitä perunat. Sopivan kypsä peruna on pehmeä mutta kiinteä.

Muusaa haarukalla avokado, öljy, sitruuna ja mausteet sekaisin. Huom. kannattaa käyttää kunnolla kypsiä ja pehmeitä avokadoja.

Paloittele viilentyneet perunat, ja sekoita joukkoon avokadoseos, kaprikset ja pieneksi pilkottu sipuli.

Korianterikastike (tein tästäkin puolet)

2 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä
(itse käytin siemenseosta jossa oli auringonkukan lisäksi kurpitsan- ja pinjansiemeniä)
kaksi kourallista tuoretta korianteria
5 cm:n pätkä kesäkurpitsaa
n. 3/4 dl oliiviöljyä
suolaa + pippuria

Muusaa ainekset tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella. Lisää öljyä aluksi vähemmän ja lisää tarpeen mukaan.


* Kirja saatu kustantajalta.

maanantai 3. marraskuuta 2014

LÄMMIN PAAHDETTU KASVIS-SALAATTI


Jälleen ohjeita sarjassa "heitä jääkaapin jämiä samalle lautaselle ja kutsu sitä annokseksi".  Tällä kertaa kasvikset tosin pyöräytettiin uunin kautta. Tähän aikaan vuodesta kylmät salaatit eivät ole ensimmäisenä mielessä, vaan ruoat jotka lämmittävät sisäisesti (ja kun uuni on päällä, keittiökin lämpenee mukavasti siinä samalla. ;)

Paahdoin salaattiin kukkakaalia (tavallista, ja upean geometrista romanescoa), kurpitsaa ja ruusukaalia, ja näiden lisäksi salaattiin tuli avokadoa ja fetaa. Pavut sopisivat ohjeeseen hyvin myös. Kastikkeena on perus-sitruunavinegrette, sitruksisuutta kannattaa säätää oman maun mukaan.


Paahdettu salaatti

kukkakaalia
myskikurpitsaa (butternut squash)
ruusukaalia
avokadoa
lampaan/vuohenmaitofetaa
valinnaisia mausteita

4 rkl oliiviöljyä
2 tl sitruunanmehua
1 tl balsamicoa
1 tl hunajaa 
suolaa, pippuria

Leikkaa kukkakaali ja kurpitsa suuhunsopiviksi paloiksi. Sirottele päälle hieman öljyä ja haluamasi mausteita (ainakin suolaa, ja esim. jeeraa ja hieman chiliä). Paahda 200-asteessa n. 20 minuuttia.

Leikkaa ruusukaalista kannat pois, kuori uloimmat lehdet ja leikkaa kaalit ohuiksi siivuiksi. Levitä uuninpellille, öljyä ja suolaa kevyesti. Paahda uunissa n. 5 minuuttia, sekoita välillä ja paahda vielä muutaman minuutin ajan. Tsekkaa etteivät ruusukaalit pääse palamaan, mutta toisaalta paahda tarpeeksi kauan etteivät ne jää raaoiksi.

Viipaloi avokado ja sekoita muiden kasvisten kanssa. Murustele päälle fetaa. Vispaa kastikkeen ainekset sekaisin ja valuta salaatin päälle. Syö salaatti heti lämpimänä.