maanantai 30. maaliskuuta 2015

VEGE-YSTÄVÄLLINEN RUUSUKAALI-CAESARSALAATTI


Caesar-salaatti on varma, joskin vähän tylsä valinta ravintolassa jos ei oikein tiedä mitä tilaisi. Klassikkosalaatti saakin vähän uutta virtaa versiossa, jossa romainesalaatti on vaihdettu ruusukaaliin ja jogurttipohjainen kastike sopii myös kasvissyöjille (normiversiossa kun on pikkuisen kalaa). Kananmuna löytyy kastikkeen sijasta keitetyssä muodossa päällisenä.

Itse tykkään syödä kaikenlaisia kaalilajeja oikeastaan eniten juuri kypsentämättömänä, riittävän ohueksi suikaloituna. Ja ruusukaalin tapauksessa ei välttämättä ole edes tarpeellista suikaloida, kunhan irroittaa lehtikerrokset toisistaan. Kaikkien vatsalle raaka kaali ei sovi, tällöin ruusukaalit voi nopeasti höyryttää, ei kuitenkaan liian kauaa ettei salaatissa oleellinen rapeus katoa.

Paras caesarsalaatti syntyy kun kastiketta ja parmesania on reilusti! Laitoin salaattiin aluksi vain n.puolet tekemästäni kastikkeesta, otin kuvat, aloin syömään ja totesin hieman kuivakaksi, ja kaadoin sekaan loput. Mutta kukin oman makunsa mukaan. :)

Caesar-kastike anjoviksineen (tai Worcesterkastikkeineen) on hieman hankala tapaus kasvissyöjille. Kokeilin tehdä vegeversion laittamalla hieman etikkaa ja soijakastiketta tavoittelemaan anjoviksien suolaisen hapanta makua. Krutonkien tilalle paahdoin manteleita, niistä tulee salaattiin mukavasti lisää rapeutta.

Ruusukaali-caesarsalaatti (1 iso annos tai 2 pienempää)

n. 400g ruusukaalia
1 keitetty kanamuna
pieni kourallinen paahdettuja ja siivutettuja manteleita
useampi ruokalusikallinen raastettua (tai siivutettua) parmesania 

vegen caesarkastike
1 valkosipulinkynsi
4 rkl kreikkalaista jogurttia
3-4 rkl raastettua parmesania
4 rkl oliiviöljyä
1-2 tl omenaviinietikkaa (tai vastaavaa)
1 tl dijonia
n. 1/2 tl soijakastiketta
suolaa + pippuria

Leikkaa ruusukaalista kannat pois ja poista uloin kerros. Kuori kaalit kerros kerrokselta irtonaisiksi lehdiksi, tai jos haluat päästä helpommalla, siivuta kaalit ohuen ohuiksi suikaleiksi.

Raasta valkosipulinkynsi ja vispaa kastikkeen ainekset yhteen, tai hurauta ainekset esimerkiksi blenderissä tasaiseksi. Tsekkaa maut ja säädä tarpeen mukaan.

Sekoita kastike (voit aluksi laittaa vähän vähemmän) ruusukaalien kanssa ja lopun parmesanin kanssa, raasta päälle isolla terällä kananmunaa ja ripottele mantelit.

Alkuperäinen ohje reilusti muokattuna Free People.

PS. Kiitos runsaasta osallistumisesta Expert-kilpailuun, oli mukava lukea teidän pääsiäisruokatavoista. :) Voittajaksi valikoitui Teija Hämäläinen, onnittelut!
SHARE:

perjantai 27. maaliskuuta 2015

MANGO-APRIKOOSI RAAKAKAKKU


Lueskelin pääsiäiskilpailun mukavia vastauksia (vielä viikonloppu aikaa osallistua!) ja moni mainitsi pääsiäiseensä kuuluvan mangon/aprikoosin. Inspiroiduin tästä sen verran että tekaisin raikkaanmakean pääsiäishenkisen raakakakun. Ensin ajattelin tehdä myös rahkaa sisältävän kakun, mutta päädyin kuitenkin maidottomaan versioon niin se sopii mahdollisimman monelle. Ja toisaalta sitruuna tekee tästä kakusta hieman happaman, joten lopullinen makumaailma ei ole niin kaukana rahkakakusta.

Käytin kakussa tuoretta mangoa, mutta (sulatetut) pakastemangokuutiot käyvät varmaan myös. Ja en nyt varsinaisesti suosittele tätä, mutta kenties sellaisella Piltti-soseellakin onnistuu (tällöin ei kyllä enää voida puhua raakakakusta). Laitoin täytteeseen myös hieman kookoskermaa kun sattui olemaan avattu purkki jääkaapissa, mutta tämän voi jättää pois ja laittaa tilalle vähän enemmän cashew-pähkinöitä.


Tein kakkuun kolme kerrosta, mutta voit ihan yhtä hyvin tehdä myös vain yhden, ja tarjoilla mangokastikkeen erikseen. Pohjaan laitoin hieman kookoslastuja extra-rapeutta tuomaan.

Itse suosin sulfiitittomia aprikooseja (ne ovat niitä tummemman värisiä), koska vatsani ei oikein tykkää kyseisestä säilöntäaineesta. Sulfiitittomat aprikoosit ovat yleensä niitä normiversioita kuivempia, joten jos käytät niitä kannattaa hedelmiä liottaa ainakin vartti ennen käyttöä.


Mango-aprikoosi raakakakku (Ø 18cm)

pohja
2/3 dl pähkinöitä (esim. pekaani tai saksanpähkinä)
1/3 dl kookoslastuja
1 dl kuivattuja aprikooseja
pieni ripaus suolaa

täyte 1
2,5 dl cashewpähkinöitä (liota vähintään 4h)
1/2 dl kookoskermaa (kookosmaidon jähmeää osaa)
1/2 dl sulaa kookosöljyä
1 sitruunan mehu
1/2 - 1 dl kookosnektaria tms (ei-vegaanit esim. hunajaa)
ripaus aitovaniljaa

täyte 2
1 mango (kuutioituna n. 2,5 dl)
valinnaisesti: pieni hippunen kurkumaa väriksi

kuorrute
1 mango (n. 2,5 dl)
2 pehmeää taatelia
valinnaisesti: n. 1 tl hienoa psylliumjauhetta

Murskaa pähkinät pieneksi ja muusaa esim. sauvasekoittimella kookoslastujen ja aprikoosien kanssa tasaiseksi massaksi. Pienet sattumat eivät haittaa. Painele massa vuoan pohjalle ja laita hetkeksi pakkaseen.

Laita täytteen ainekset blenderiin ja surauta täydellä teholla täysin sileäksi. Maistele että seoksessa on sopiva makeusaste. Jos seos tuntuu jähmeältä, voit lisätä sinne ruokalusikallisen tai kaksi sulaa kookosöljyä.

Jos et halua tehdä kahta kerrosta, voit laittaa mangotkin blenderiin jo tässä vaiheessa. Jos taas haluat kaksi kerrosta, kaada n. 2/3 täytteestä pohjan päälle, laita kakku hetkeksi pakkaseen, blendaa mangot lopun täytteen kanssa ja kaada hieman jähmettyneen ykköstäytteen päälle. Pakasta n. tunnin tai parin ajan, kunnes kakku on kokonaan jähmettynyt.

Valmista kuorrute/kastike blendaamalla mangot muutaman taatelin kanssa (ne tuovat seokseen hieman extramakeutta). Jos teet kuorrutteen, kannattaa mukaan sekoittaa hieman psylliumia jähmeyttämään seosta. Mangososeen voi joko kaataa kakun päälle ja pakastaa kokonaisuutta vielä hetken, tai tarjoilla hieman sulaneen kakun kanssa kastikkeena. Koristele kakku esimerkiksi pilkotuilla aprikoosipaloilla ja kookoslastuilla.

SHARE:

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

VEGEN PHO-KEITTO


Ainakin Helsingissä on aistittavissa pienimuotoista ph-kuumetta, lyhyessä ajassa kyseistä vietnamilaista nuudelikeittoa tarjoavia paikkoja on auennut ainakin Lie Mi ja HKI+. Mikäs siinä, vietnamilainen keittiö on kyllä omiakin suosikkejani. Lisää vaan paikkoja! (Edit 28.3: Nyt-liite on koostanut jutun Helsingissä saatavista ph-keitoista.)

Ph-keittossa viehättää tietynlainen raikkaus yhdistettynä täyteläisiin makuihin. Ja mitä enemmän vihreää sitä parempi! Perinteisessä keitossa avainasemassa on pitkään ja hartaasti haudutettu lihaliemi. Hannan sopasta mm. löytyy hyvä ohje. Vegaaninen versio sen sijaan tarttui alunperin silmään Green Kitchen Travels -kirjasta. Ohjeessa miellytti erityisesti valmistusajan lyhyys – slowfoodille on toki paikkansa mutta välillä tekee mieli vähän oikaista kulmia. Ja mistään pikaruoasta ei toki nytkään voi puhua, tämän tekemiseen uppoaa noin tunti (josta suurin osa on kyllä odottelua).

Kasvisliemi on tietysti parhaimmillaan itse tehtynä, mutta kun nyt lähdettiin tälle mutkatsuoraksi-linjalle, niin mm. Puljongilta löytyy erinomainen valmiskasvisliemi. Keitosta tulee kyllä hyvää myös vaikka laittaisi vain vettä ja hyvälaatuista fondia (olen testannut tämänkin version).

Vegaaninen Phở-keitto (2:lle)

1 sipuli
n. 5 cm pätkä inkivääriä

2 kanelitankoa
2 tähtianista
2 neilikkaa
2 kardemumman kotaa
1/2 rkl korianterinsiemeniä

1 litra kasvislientä
1/2 rkl soijakastiketta
1 porkkana

riisi- tai lasinuudeleita
marinoitua tofua
paksoita (jos ei löydy niin kiinankaali käynee myös)
mungpavun ituja
tuoretta korianteria, basilikaa ja minttua
limeä
seesaminsiemeniä

Lämmitä uuni n. 250-asteeseen. Kuori ja leikkaa sipuli muutamaan palaan, ja kuori ja leikkaa inkivääri siivuiksi. Paahda molempia uunissa n. 5 minuuttia.

Laita mausteet kuumaan, kuivaan kattilaan ja paahda nopeasti (varo palamista -> sekoittele koko ajan). Lisää paahdettu sipuli & inkivääri, kasvisliemi, soijakastike ja pilkottu porkkana (ei tarvitse pilkkoa pieneksi). Muhittele keskilämmöllä n. 30 minuuttia.

Keitä nuudelit ohjeen mukaan. Leikkaa tofu paloiksi ja pilko paksoi pienemmäksi.

Siivilöi keitto mausteista ja kasviksista, ja kiehuta vielä nopeasti kattilassa. Asettele paksoi, nuudeli, tofu, idut ja yrtit kulhoon, ja kaada päälle kuumaa lientä kunnes kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Ripottele päälle seesaminsiemeniä. Tarjoile lohkottujen limenviipaleiden kanssa. Extrapotkua kaipaavat voivat laittaa soppaan myös vähän tuoretta chiliä.

SHARE:

maanantai 23. maaliskuuta 2015

VEGAANINEN MINTTUSUKLAAJÄÄTELÖ & ARVONTA!


Pääsiäinen on kohta ihan nurkan takana, tästä merkkinä suklaamunavuoret saapuivat jo muutama viikko sitten kauppoihin. Omat juhlapyhäni menevät tänä vuonna ei-kovin-perinteisissä tunnelmissa Berliinissä, mutta lapsena pääsiäinen oli yksi vuoden kohokohdista. Virpomisella ja karkeilla saattoi olla osuutta asiaan (ja kyllä, olen kotoisin Pohjanmaalta ja virpominen palmusunnuntaina on jotenkin väärin).

Yritin miettiä mitä perinteisiä pääsiäisherkkuja tiedän, ja suklaamunien, mämmin (jos se lasketaan herkuksi) ja pashan lisäksi oli aika hiljaista. Koska perinneherkut eivät ole vahvuuteni niin luodaan sitten uusia perinteitä. Kuten esimerkiksi pääsiäisjäätelö. Mielestäni jäätelökauden voi muutenkin hyvin aloittaa viimeistään nyt (mitä pienestä takatalvesta).

Sain Blogiringin ja Expertin kampanjan kautta valita yhden keittiön pienkodinkoneen ja valinta oli lopulta aika selkeä. Kaikki niin sanotusti tarpeellinen keittiöstäni jo löytyy, mutta olis-kiva-saada -kategoriassa oli selkeä jäätelökoneen mentävä aukko. (Jos alkoi laitehankinnat kiinnostamaan niin tsekkaapas postauksen loppu ja arvonta.)


Valkkasin verkkokaupasta Krupsin laitteen ja ilmoitus tilauksen saapumisesta tuli ripeästi muutaman päivän sisällä tilauksen teosta. Kävin noutamassa paketin Itiksen uudistuneesta liikkeestä, toki kuljetus suoraan kotiovelle olisi onnistunut myös pienestä lisämaksusta. Isompien laitteiden kohdalla myös asennus hoituu Expertin puolelta ja arvokkaampiin laitteisiin on saatavilla Huoleton Turva -vakuutus, joka kattaa kaikenlaiset vahingot huomattavan laajasti, minimaalisella omavastuulla.

Olin ihan positiivisesti yllättynyt jäätelökoneen ulkonäöstä, se ei ole mitenkään lelumainen vaan jopa ihan tyylikäs. Sitten suuri dilemma: mitäs jäätelöä sitä valmistaisi! Keltainen (mango, ananas..) jäätelöpallero olisi tietysti se kaikkein ilmiselvin pääsiäiseen sopiva valinta, mutta mielestäni hedelmäiset jäätelöt toimivat paremmin sorbetteina, ja niitä voi helpoiten tehdä ihan vaan pakastamalla ja muusaamalla yhdessä kohmeisen banaanin kanssa.

Mutta nyt kun minulla on tämä hieno laite niin halusin ehdottomasti tehdä ei-sorbettimaista jäätelöä. Päädyin lopulta kokeilemaan vegaanista (raaka)jäätelöä, jonka kermaisuus tulee kookoksesta. Lopputuloksen maku on itse asiassa hyvin lähellä tavallista kermajätskiä. Ja koostumus! Itseäni on aina vähän harmittanut itsetehdyn jäätelön hileisen jäinen (tai vaihtoehtoisesti ylisulanut) koostumus, mutta jäätelökoneella saa ihan oikeaa jäätelöä. Seuraavaksi voisi kokeilla jotain maitopohjaista..tai jogurtti!


Makuideoita olisi myös ollut paljonkin, mutta minttusuklaa kutkutteli eniten. Käytin jäätelössä mintturaakasuklaata jonka voi tietysti valmistaa itse, tai sitten jos laiskottaa (kuten minua), niin ostaa valmiina. Jos käytät kaupan suklaata, tsekkaa että se on sellaista lohkeavaa, kovaa raakasuklaata, eikä pehmeän sulavaa (niinkuin jotkut ovat).

Idean perusjäätelöön, jonka pohjana käytetään liotettuja cashew-pähkinöitä ja kookoskermaa, poimin Minimalist Baker-blogista. Tuttuja ainesosia mm. raakakakkujen maailmasta. Jäätelön voi valmistaa myös ilman konetta pakastamalla massan ja sekoittelemalla sitä rivakasti n. puolen tunnein välein, mutta silloin koostumuksesta ei tule ihan samalla tavalla normijäätelömäinen.

Minttusuklaajäätelö (n. 1 litra)

3,5 dl cashew-pähkinöitä (liota vähintään 4h)
4 dl kookoskermaa
1 dl nestemäistä makeutusta (esim. kookosnektaria)
muutama tippa piparminttu-uutetta
3 rkl sulaa kookosöljyä
1 dl vahvaa tuoretta minttua
n. 60g (minttu)raakasuklaata
halutessa: pieni ripaus spirulinaa (väriksi)

Laita ainekset blenderiin ja surauta täydellä teholla täysin sileäksi. Huom. jos blenderisi ei ole supertehokas voi olla parempi jättää tuore minttu pois ettei jäätelöön jää isoja mintunpalasia. Mintunlehtiä voi toki myös keittää hetken kookoskermassa jolloin niistä irtoaa hyvin makua (siivilöi mintunlehdet pois). Up to you. Maista lopulta että minttu- ja makeutustaso on sopiva.

Ota pakastimesta jäätelökoneen kulho, kokoa laite ja kaada massa koneeseen. Pidä laite käynnissä kunnes jäätelö on valmista (eli kun massa on jämähtänyt ja pyörii ns. paikoillaan). Tuolla Krupsin laitteella tähän meni n. 20 minuuttia.

Leikkaa raakasuklaa pieniksi paloiksi ja sekoita jäätelömassan sekaan. Pyörittele palloiksi ja tarjoile heti. Näin valmistettuna jäätelö jää aavistuksen pehmeäksi. Jos haluat sellaista ihan kovaa jäätelöä, kaavi massa koneesta rasiaan ja laita pakkaseen n. tunniksi, ja pyörittele vasta sitten pallot.


Ja se arvonta!

Yksi teistä voittaa 100 € lahjakortin Experttiin, ei kuulkaas hassumpi palkinto ollenkaan! Sillä saa esimerkiksi tämän käyttämäni jäätelökoneen, tai vaikka mitä muuta kivaa (lahjakortti käy koko valikoimaan).

Osallistu arvontaan kommentoimalla alle onko itselläsi jotain sellaista tiettyä ruokaa/juomaa/herkkua, mikä liittyy nimenomaan pääsiäiseen. Huom. anonyymit: jätäthän kommentin yhteyteen sähköpostiosoitteesi niin saan voittajan mahdollisimman nopeasti kiinni. Arvonta päättyy ensi viikon maanantaina 30.3. klo 10.00. Onnea arvontaan! Edit: arvonta on päättynyt.

Pikkutipukin haluaa jäätelöä!
Yhteistyössä Expert.
SHARE:

perjantai 20. maaliskuuta 2015

PIENI SMOOTHIE-BOWL OPAS


Smoothie bowlit taitavat olla tällä hetkellä jonkinlainen ruokatrendi, ainakin visuaalisuuteen nojaavissa some-palveluissa. Kyseessähän ei ole sen kummemmasta asiasta kuin normaalia paksummasta (ja täyttävämmästä) lusikoitavasta smoothiesta, joka yleensä koristellaan näyttävästi.

Teen itsekin paksuja smootheja aika usein, mutta en yleensä jaksa laittaa kummempia koristeita (tai jos laitan ovat ne vain epämääräisenä kasana siinä päällä). Nyt kerrankin kokeilin panostaa ja kappas, smoothien syöminen oli jotenkin hauskempaa. Ei pidä aliarvioida ruoan ulkonäön vaikutusta ravitsemuselämykseen. :)

Smoothie-kulhon voi koostaa esimerkiksi näistä:

Perusainekset: hedelmät, marjat, vihreät (pinaatti, lehtikaali, kurkku jne). Jäisillä hedelmillä (erit. banaani!) ja marjoilla saa hieman jäätelömäisemmän lopputuloksen.

Neste: kookosmaito/kerma/vesi, mantelimaito, miksei myös maustamaton jogurtti

Proteiinit & rasvat (näiden avulla saa mös helpommin sitä paksumpaa koostumusta): avokado, (liotetut) pähkinät, hyvälaatuiset proteiini(riisi/hamppu)jauheet, kookosöljy, chia siemenet, pähkinävoit

Superit (halutessa): mehiläisen siitepöly, gojit, acait, mulperit, maca, lucuma, spirulina/chlorella jne. Osaa näistä voi käyttää kätevästi koristeluun. Myös mm. granola ja kookoshiutaleet sopivat hyvin päällisiksi. Yleensä on hyvä nyrkkisääntö laittaa erilaisia tekstuureita (pehmeää, rapeaa jne) koristeiksi.

Makeutus: Smoothie-kulho ei tarvitse välttämättä erikseen mitään makeutusta, mutta sitäkin voi halutessaan lisätä. Kuivattujen hedelmien (taatelit, aprikoosit, viikunat, rusinat.. käytä pehmeitä tai liota hetki) lisäksi hyvin käyvät esim. hunaja, kookosnektari, stevia jne.

Näistä sitten yhdistelemään itselle mieluisaa kokonaisuutta. Oma kulhoni syntyi tällä kertaa aika paljon sen perusteella mitä kaapista ja pakastimesta sattui löytymään, mikä on sekin ihan hyvä periaate smoothieiden tekemiseen. :)


Smoothie-bowl

kourallinen (liotettuja) cashew-pähkinöitä
1 avokado
1/2 jähmeä banaani
1-2 dl kookosmaitoa
1 ison veriappelsiinin mehu
1 kiivi
pari kourallista jäisiä marjoja (vadelmia, mansikoita, mustaherukoita, mustikoita)
pieni pätkä punajuurta
2 pehmeää taatelia
useampi ruokalusikallinen Ambronitea tai esim. riisi/hamppuproteiinijauhetta

Blendaa täydellä teholla kunnes seos on täysin sileää. Jos blenderisi ei ole ihan tukevinta tekoa, muista pitää tarpeeksi taukoja ja lusikoida massaa välillä reunoilta alas. Aluksi kannattaa laittaa ehkä vähän vähemmän nestettä ja lisätä sitä sitten tarpeen mukaan (helpompaa näin kun toisin päin).

Kaada smoothie kulhoon ja koristele esimerkiksi smoothiessa käyttämilläsi raaka-aineilla tai ihan millä mielesi tekee!

SHARE:

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

TULEVAISUUDEN RUOKAA: AMBRONITE (& PANNARIT)


Muutama vuosi sitten Ravintolapäivänä maistoin ystäväni kavereineen pitämässä kojussa hieman epäilyttävän näköistä vihreää, paksua juomaa. Maku oli aika..hmm terveellinen, mutta menekki oli silti sen verran kova että juomat myytiin loppuun lyhyessä ajassa. Sittemmin tuotteen ympärille perustettiin Ambronite-niminen startup-firma.

Ambronite on siis tarkkaan valituista raaka-aineista koostettu juotava ateria – jauhe, joka sekoitetaan esimerkiksi veteen tai mehuun ja juodaan pois. Yksi pussi vastaa kalorimäärältään noin yhtä ateriaa ja sisältää kaikki tarvittavat mikroravinteet. Raaka-aineisiin ja niiden laatuun onkin kiinnitetty erityisen paljon huomiota, ja pyrkimys on tarjota terveellinen vaihtoehto jonnekin pikaruoan ja usein keinotekoisten ja esanssisten lisäravinteiden/proteiinipatukoiden välimaastoon.

Amboniten missiona ei kuitenkaan ole se, että ihmiset kokonaan skippaisivat normaalin syömisen ja korvaisivat kaikki ateriansa smoothieita hörppimällä, vaan tarkoitus on tarjota nopea ja terveellinen vaihtoehto sellaisiin tilanteisiin kun ei vain yksinkertaisesti ole aikaa tai mahdollisuutta valmistaa tai syödä hyvää ateriaa. Esimerkiksi taannoisella Aasianreissulla tuote tuli tarpeeseen, kun viidakkoreissun aamiaisella oli tarjolla vain pari palaa kuivaa paahtoleipää. Retkeilyeväänä tämmöinen pussukka onkin tosi kätevä.


Raaka-aineet ovat pääosin luomua ja mahdollisimman prosessoimattomia; mm. (gluteenitonta) kauraa, riisiproteiinia, saksanpähkinää, kookosta, mantelia, nokkosta ja pinaattia jauhettuna hienoksi jauheeksi. Koko lista ja tarkemmat ravintoarvot ovat nähtävillä täällä.

Sain testattavaksi erän Ambonitea jo joskus syksyllä. Sen jälkeen pakkaus on uudistunut, mutta tuotteen sisältö on kutakuinkin sama. Resepti on tietysti kehittynyt kovasti niistä ihan ensimmäisistä prototyypeistä, mutta juoma maistuu ja näyttää edelleen aika..noh terveelliseltä. :) Tulee vähän mieleen joku ruispuuro, mutta vihreänä. Juoma ei siis missään nimessä ole pahaa, mutta hyvän makukokemuksen saamiseksi vaatii kyllä melkein seurakseen esim. banaanin tai marjoja. Ambronitesta kannattaisikin kehittää rinnalle jokin maustettu versio, jossa olisi esimerkiksi reilusti enemmän marjajauheita (nykyisessäkin versiossa on, mutta ne eivät juuri maistu). Arvatenkin tätä on kyllä tuotekehittämössä jo pähkäilty.


Mietiskelin mitä muita tapoja (smoothien lisäksi) käyttää jauhetta olisi, ja päädyin laittamaan sitä banaanipannukakkuihin. Mausteeksi heitin sekaan hieman kanelia ja vaniljajauhetta. Pannareista tulikin Ambronite-lisäyksellä tavanomaista paksumpia ja täyttävämpiä. Toki jokin vastaava (proteiini)jauhe tuo varmaan samankaltaisen lopputuloksen.

Ambronite-pannarit

2 (luomu)munaa
1 banaani (mitä kypsempi banaani sitä makeammat pannukakut)
n. 3 rkl Ambronite-jauhetta*
halutessa: ripaus kanelia ja vaniljajauhetta

Muusaa ainekset tasaiseksi taikinaksi esim. blenderillä tai sauvasekoittimella. Paista erissä esim. kookosöljyssä. Tarjoile vaikkapa marjojen (itse laitoin mustikoita ja survottuja vadelmia) ja vispatun kookoskerman kanssa (joka tosin vähän pääsi sulamaan kuumien lettujen päällä).


* Saatu ystävältä, ei blogin kautta ;)
SHARE:

maanantai 16. maaliskuuta 2015

PASTAA PAVUISTA & AVOKADO-PESTOA


En juurikaan syö soijatuotteita (tofua lukuunottamatta), mutta edamamet eli tuoreet soijapavut on heikko kohtani: niitä pitää yleensä saada kun käyn japanilaisessa (ja olenpa ostanut pusseittain kyseisiä herkkupapuja pari kertaa ihan kotiinkin).

Kun sain PR-toimisto Sugar Helsingiltä testattavaksi viljatonta, edamame- & mungopavuista valmistettua pastaa, olinkin erittäin kiinnostunut tuotteen mausta. Ja itse asiassa tykkäsin tuotteesta tosi paljon ihan sellaisenaan, kuivan rapeana snäkkinä. :) Toki toimivat myös keitettynä. Sinällään en ole hirveästi pastankorvikkeita kaivannut (eräskin riisipasta oli aika kamalan makuista), mutta nämä voisin kuvitella ottavani vakiokäyttöön.


Papupasta jää luonnostaan aika al denteksi, eli purutuntumaa on enemmän kuin tavallisessa pastassa. Maku ei myöskään ole täysin neutraali kuten tavallisessa pastassa, ehkä lähimpänä tulee mieleen täysjyväpasta ja sellainen tietty aavistuksen "rukiinen" maku.

Jos ravintoarvot kiinnostaa niin tuote on normaaliin hiilaripastaan verrattuna aika eri maailmasta, sadassa grammassa on mm. 43 g proteiinia. Tuotesisältö on yksinkertainen: luomu edamamepapu 72%, luomu mungpapu 20%, vesi 8%. Tuotetta myy mm. Ruohonjuuri ja merkin (Explore Asian) valikoimista löytyy myös esim. mustapavuista tehtyä spagettia.

Tarjoilin pastan herkullisen avokado-peston, ihanan makeiden paahdettujen tomaattien ja mozzarella di bufalan kanssa = vakiokomboni joka ei koskaan petä. Tämä annos myös piti nälän poissa todella pitkään!

Papupastaa kaikilla herkuilla

edamame- & mungopapupastaa*
puhvelinmaitomozzarellaa (mozzarella di bufala)

Avokado-pesto
1 (pienehkö) avokado
reilu kourallinen tuoretta basilikaa
n. 1/2 dl pinjansiemeniä (tai esim. auringonkukansiemeniä)
puserrus sitruunaa
pari rkl oliiviöljyä
tarpeeksi suolaa 

Surauta ainekset esim. monitoimikoneella tasaiseksi tahnaksi, lisää öljyä tarvittaessa. Suolan kanssa ei kannata pihistellä.

Paahdetut tomaatit
paketti kirsikkatomaatteja
öljyä
suolaa

Halkaise tomaatit ja sirottele päälle öljyä ja suolaa. Paahda 150-asteessa n. tunti.

Keitä pasta ohjeen mukaan ja sekoita siivilöidyn pastan sekaan pestoa ja tomaatit. Riivi joukkoon paloja buffalomozzarellasta. Päälle voi halutessa heittää vielä parit pinjansiemenet ja basilikanlehdet. Tarjoile heti kuumana.

*Pasta saatu blogin kautta.
SHARE:

perjantai 13. maaliskuuta 2015

PALEO-BROWNIET (VILJATON & MAIDOTON)


Havahduin lukiessani Feel Good Kitchenin erinomaista Browniet-koostepostausta siihen, etten ole ilmeisesti tehnyt brownieta sitten vuoden 2013! Mitäs hittoa, äkkiä browniesseja pöytään!

Yleensä tykkään testata kaikenlaisia blogivillityksiä nopeaan tahtiin, mutta nyt on jäänyt mustapapu- ja bataattibrowniet kokonaan väliin. Ja en vieläkään kokeillut sentyyppisiä ohjeita (seuravaksi sitten!) vaan tein vähän yksinkertaisimpia ns. perus-browniesseja, joissa pääraaka-aineet ovat mantelijauho, kananmuna, taatelit ja (sokeriton) suklaa.


Koostumus näissä on mielestäni just hyvä: tiivis ja fudgemainen, mutta keskeltä aika kostea, jopa tahmainen. Paistoaikaa säätämällä voi tietysti vaikuttaa asiaan sen mukaan minkätyyppisestä koostumuksesta tykkää. Maku on ihanan täyteläisen suklainen ja kuivakkuudesta ei ole tietoakaan (makutestiryhmässä myös yksi 2-vuotias -> läpi meni!). Tarjoilin nämä kookosvaahdon ja mustikoiden kanssa.

Huomio makeutuksesta: käytin tässä Plamilin sokeritonta, mutta ksylitolilla miedosti makeutettua 72 % suklaata. Jos käytät täysin makeuttamatonta suklaata, taikinaan kannattaa lisätä makeutta taatelien lisäksi. Stevia on varmaan hyvä, tai jos käyttää nestemäistä makeutusta kannattaa mantelijauhon määrää nostaa parilla ruokalusikallisella. Ja jos olet ylipäätään reilumman makean ystävä (itse en niin ole) niin makeutusta voi olla hyvä lisätä joka tapauksessa.


Paleo-browniet (n. 10-16 kpl, riippuen vuoan koosta)

2 1/3 dl mantelijauhoja
1/4 tl leivinjauhetta
pieni ripaus suolaa
100 g (sokeritonta) mahd. tummaa suklaata

7 pehmeää (tuore)taatelia
3 (luomu)munaa
1 dl sulaa kookosöljyä
halutessa: pieni ripaus aitovaniljajauhetta/vaniljauutetta

Jauha esim. monitoimikoneella jauhot, suola ja paloiteltu suklaa tasaiseksi, hieman rakeiseksi massaksi. Muusaa (tässä voi käyttää myös sauvasekoitinta) joukkoon taatelit, munat, öljy ja vanilja, kunnes seos on tasaista. Tsekkaa vaikuttaako makeusaste sopivalta. Taikinan tulisi olla suhteellisen paksua.

Kaada taikina voideltuun vuokaan. Käytin n. 20x15 cm kokoista vuokaa, jolloin brownieistani tuli aika korkeita. Ideaali koko vuoalle olisi ehkä 20x20 cm. Paista 180-asteessa n. 18-22 min. Kannattaa ehkä paistaa ensin tuon 18 min ja tsekkaamaan puutikulla onko taikina keskeltä läpeensä kypsää, hieman pehmeää se tosin saa olla. Itse paistoin omiani 20 minuuttia ja niistä tuli mielestäni täydelliset.

Anna brownien viilentyä vähintään tunti paistamisen jälkeen (jos vaan maltat), ja leikkaa vasta sen jälkeen paloiksi, muutoin leivonnainen voi olla vielä liian pehmeää leikattavaksi. Jääkaapissa säilytettäessä browniet jähmettyvät vielä entisestään.


Alkuperäinen ohje hieman muokattuna Elana's Pantry.
SHARE:

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

MALESIAN BORNEO


Kuala Lumpurista matka jatkui siis Malesian Borneon puolelle, Sabahiin.

Sademetsä osoitti parhaat puolensa ja reissun eläinsaldo oli ilahduttavan erinomainen! Näin luonnossa mm. yhden orangin, nenäapinoita ja paria muutakin apinalajia, villisianpoikasen, norsunkakkaa (itse norsut olivat liikkuneet liian syvälle viidakkoon), erilaisia lintuja, krokotiileja ja ötököitä (iilimatojakin!). Jännittäviä hetkiä!

Aluksi kokoajan läsnäoleva kosteus ja kuumuus saattaa tuntua vähän lamaannuttavalta, mutta pian siihen hiessä uimiseen tottuu ja sellaiset asiat kuin "miltä mun hiukset näyttää" unohtuu. ;)


Sandakanin lähistöllä oleva majapaikkamme oli aivan ihastuttava viidakko-retriitti (Paganakan Dii). Mökin seinän kun liu'uttaa auki, alkaa sademetsä siis kirjaimellisesti sängyn vierestä. Asumukset ovat tosi yksinkertaisia mutta toisaalta niissä on kaikki tarpeellinen (ilmastointikin löytyy). Mitä nyt juokseva vesi loppui välillä ja netti ei toiminut, mutta ehkä se vähän kuuluu paikan henkeenkin. Ja mihin tarvii jotain sähköistä ruutua kun voi vaan tuijottaa suoraan sängystä viereisissä puissa kiipeileviä oravia (black giant squirrels) ja erilaisia lintuja. Avara luonto parhaimmillaan.


Tämmöinen asuminen on myös tehokasta siedätyshoitoa ötökkäkammoiselle. Ensimmäisenä iltana en meinannut uskaltaa mennä pimeällä vessaan (jossa ei siis ollut kunnon seiniä, kuva yllä), kun valon päällekatkaiseminen aiheutti sen, että paikalla oli salamana iso lauma yöperhosia (osa nyrkin kokoisia!). Noh, pakko on hyvä motivaattori ja kaikkeen tottuu.

Eräs aamu kylppäriin oli ilmestynyt sadoittain äkäisesti purevia pikku murkkuja, niitä kun kiinnosti suuresti kosmetiikkapurkissa ollut kookosöljy. Who knew!


Sademetsään tykästyin kyllä todella! Äänimaisema on täynnä kaikenmaailman sirkutusta, viserrystä, mölähdyksiä ja narinaa, ja vihreän eri sävyjä silmänkantamattomiin. Ilma on helppo hengittää ja puut niin komeita että niitä teki mieli mennä halaamaan (en halannut).

Kävimme kahden päivän ja yhden yön trekillä, joka alkoi pitkällä ajelulla Kinabatangan-joella. Täällä tulikin bongattua suurinosa matkan eläimistä. Tiesittekö että orangit ovat pääosin yksinasujia ja viettävät melkein koko elinaikansa puissa. Olimme onnekkaita ja näimme yhden lekottelemassa puunlatvamajassaan, pitkät kädet reunan yli roikkuen ja välillä päätä laiskasti rapsuttaen.


Yllä olevan orankikuvan otin tosin Sepilokin Orankien kuntoutuskeskuksesta (Rehabilitation Center), jonne pelastetaan esim. lemmikeiksi kaapattuja orankeja opettelemaan oranginelämää, tavoitteena päästää eläimet lopuksi vapauteen.

Ainoastaan Borneossa elävä, hieman irvokkaan näköinen nenäapina tuli myös hyvin tutuksi jokiajelulla, kun iso lauma tuijotti meitä tiukasti viereisiltä oksilta. Siinä ei ollut enää varma kumpi on katselija ja kumpi katsottava. :D


Itseäni oli etukäteen hieman jännittänyt Borneossa lukuisana elävät iilimadot, ja etsiskelimmekin iilimatosukkia (leech socks) ilman tulosta. Ostimme lopulta paikalliseen tapaan polvipituiset jalkapallosukat. Meinasin ensin jättää ne käyttämättä kun maasto näytti kohtuu kuivalta (ei ollut satanut pariin päivään), mutta huomasin sitten että opas veti futissukkia jalkaan. Kysymykseen iilimatojen mahdollisesta läsnäolosta sain vastauksena vain olkien kohautuksen "sometimes".

Lähdimme yötrekille taskulamppujen valossa etsimään erilaisia otuksia, lähinnä siis jättikokoisia hyönteisiä, tosin yksi lehden alla nukkuva suloinen pikkulintukin löytyi. Kissaeläimet taas ovat niin arkoja että niistä ei näkynyt vilaustakaan. Jossain kohtaa vilkaisin lampunvalossa pohjettani ja kukas siellä olikaan tiukasti kiinni sukassani ellei isokokoinen tiger leech! Tuli pieni paniikki ja iilimato huideltiin vauhdikkaasti läiskimällä irti, jälkeenpäin ajatellen vähän kadutti hätiköinti koska olisihan siitä nyt pitänyt ottaa valokuva.

Seuraavan aamun trekillä tavallisia mustia iilimatoja tuli muutamia vastaan (yksi löytyi mm. oppaan mahasta), mutta muuten oli aika hiljaista. Veikkaan että sateen sattuessa on hieman eri meininki. Vaikka muuten en niin pienistä hätkähdä niin nuo iilimadot kyllä puistattaa edelleen, hyh!


Viidakossa ruokapuoli oli sellaista yksinkertaista perusmeininkiä, mutta maittavaa. Vähän kyllä kävi sääliksi trekillämme mukana olleita vegetyttöjä, heille ei ollut paljon muuta syötävää kuin riisi ja appelsiinit..


Viidakosta matka jatkui toiselle puolelle Sabahia, Kota Kinabaluun ja sen edustalla olevalle Pulau Gaya -saarelle. Resorttimme olikin sitten aikamoinen viiden tähden luksuspaikka. En ollut niin tarkkaan katsonut mihin tein varausta, mutta siis en valita ollenkaan en.. Ihan mukavaa vaihtelua viidakossa rypemiseen. :)

Kävi vielä sellainenkin tuuri että asumuksemme upgreidattiin parempaan luokkaan, eli saimme kokonaisen ison mökin merinäkymillä. Perusvarusteluihin kuului mm. kaksi kylppäriä, nice!


Saarella keskityimme enemmän rentoon oleskeluun, no ainakin teoriassa. Teimme pari snorklausretkeä tolkuttoman hyville riutoille (vetää vertoja Punaisellemerelle) jossa näimme mm. ison parven barracudia ja riuttahain! Jännitti vähän. Paloin myös aika kivasti derrieristä joten toinen reissu meni pitkissä legginseissä uidessa. Ja ilta kylmässä ammeessa istuessa.

Kävimme myös melomassa mangrove-suistossa, jossa bongasimme puunrungon ympärille kietoutuneen pythonkäärmeen. Hieno kokemus sekin. Ja ettei aika käynyt pitkäksi, tarjosi resorttimme myös kaikenlaista pikkuaktiviteettiä, kuten mm. luontoretkiä saaren keskellä olevaan viidakkoon, joogatunteja, ohjattua meditaatiota, ja perinnekädentaitokurssin jossa valmistimme helmiä pujottamalla rannekoruja (muut osallistujat olivat lähinnä aasialaisia pikkulapsia).


Muuten ihan täydellisen paratiisiresortin ainoa miinus oli ruoan hinta. Mitään sapuskaa (ei edes peruskiinalaista) meinannut oikein saada alle kahdenkympin (siis euroissa). Nuukuus iski, joten ratkaisimme tämän syömällä huoneen hintaan kuuluvalla aamiaisbuffalla ihan hemmetisti, ja sinnittelimme sitten erilaisilla snäkseillä ja pähkinöillä illalliseen asti. :D

Reissun viimeinen aamiainen oli KL:n puolella Shangri-La -hotellissa, jossa aamiasmopo meinasi lähteä täysin lapasesta (söin oikeanpuoleisen kuvan tarjonnasta n. 80%). Tarjontaa oli useiden huoneiden verran alkaen perusaamiasruoista sushiin ja maito+valkosuklaalähteeseen! Harmi kyllä suklaalähde kuulostaa ideana paremmalta miltä maistuu, suklaasta tuli lähinnä mieleen sellainen tympeä halpispääsiäismunasuklaa.

Loma oli kuitenkin kokonaisuutena täysin onnistunut ja odotukset ylittyivät melkein joka kohdassa. Sydän jäi Borneoon. <3
SHARE:

tiistai 10. maaliskuuta 2015

KAMBODZA & KUALA LUMPUR


Hups, tulikin puolivahingossa vähän pidempi blogitauko. Instagrammia (@lottavee) seuraavat näkivätkin jo muutamia kuvia matkan varrelta, mutta kirjoitan nyt parin postauksen verran vähän enemmän reissujuttua. Reseptiarki palaa sitten loppuviikosta.

Tällä kertaa paluu kotiin ja arkeen tuntui tavanomaista vaikeammalta, ehkä siksi kun reissu meni niin nappiin ja olisin helposti voinut jatkaa vielä viikon tai pari. En mm. sairastunut (tälläkään kertaa) vatsatautiin – voitto! Naamaan viskova räntäsade ja yleinen harmaus ei myöskään tehnyt paluuta yhtään helpommaksi. :S No tällä viikolla on sentään ollut jo vähän keväisempää.



Matkareitti oli siis Kambodza–KL–(Malesian)Borneo.

Aluksi pitää kehua miten vaikuttava kohde Kambodzan ylpeys Angor Wat on. Lähdimme tuktukin kyydissä pääkallopaikalle jo viiden jälkeen aamulla tarkoituksena nähdä isoin temppeli komean auringonnousun säestämänä. Harmi vaan että taivas oli täynnä pilviä ja aurinkoa ei näkynyt. No ei se mitään, paikka oli kovin hieno myös pienen sumun ympäröimänä.

Temppelialueita oli montaa eri sorttia, omia suosikkejani olivat puoliksi viidakossa jättipuiden valloittamaksi joutunut Ta Prohm (juurikin se Tomb Raider temppeli) ja buddhan kasvojen täyttämä Bayon. Siinä kahdeksan tunnin kohdalla tuli kieltämättä pieni temppeliähky ja väsähdys. Todella hc-temppelifaneille myydään myös viikon lippuja, meille riitti yksi päivä.

Lähikaupunki (tai kylä) Siem Reapissa oli mukavan leppoisa tunnelma ja kaikki kohtaamamme ihmiset superystävällistä sakkia. Kaupunki on hauskan maalaismainen siinäkin mielessä, että takseja tai muuta autoja ei juurikaan näy vaan melkein kaikki liikkuvat tuktukeilla tai pyörillä.


Kambodzalaiseen eli Khmer-keittiöön kuuluu olennaisesti mustapippuri ja mustapippurikastiketta löytyi melkein kaikista ruoka-annoksista. Ei haittaa, se on todella hyvää! Paikallinen ns. signature dish taitaa olla Amok Trey, jonka söin kerran. Kyseessä on siis valkolihainen kala (yleensä Mekong-joesta pyydettynä) joka kääritään mausteiden ja kookosmaidon kanssa banaaninlehteen ja höyrytetään pehmeäksi. Vähän fiinimmässä ravintolassa pääsin maistelemaan modernimman otteen khmer-ruokaa. Jälkkäriksi vedetty jäätelö hunajakennorakeilla jäi mieleen ehkä koko reissun parhaana makeana annoksena.


Ulkomailla (erityisesti Euroopan ulkopuolella) tykkään vierailla paikallisilla ruokamarkkinoilla, niiltä löytyy yleensä tunnelmaa, hajuja, ääniä ja eksoottisia raaka-aineita. Tällä kertaa torilta tarttui minibanaanien ja pikkuruisten mandariinien lisäksi jotain vähän erikoisempaakin – ötököiden syöntiä en nimittäin ole aiemmin kokeillut useista Aasianreissuista huolimatta, nyt tuli korjattua tämä epäkohta.

Friteerattu sirkka (tai kaskas) oli rapea ja maukas suupala, tosin en hirveästi tykännyt hieman eltaantuneen palmuöljyn mausta. Muistutti tavallaan vähän ranskiksia (paitsi että normiranskisten jälkeen ei tarvitse kaivella tuntosarvia hampaiden välistä :P). Tarjolla oli myös paistettuja käärmeitä, torakoita ja hämähäkkejä mutta ne jätin rohkeammille. :)


Kambodzan visiitti jäi tällä kertaa kuitenkin aika pintapuoliseksi, kun piti jo kiirehtiä Malesian puolelle ja kohti viidakkoa. Teimme kuitenkin muutaman päivän pitstopin Kuala Lumpurissa, joka olikin lopulta aika kiva kaupunki (ja hotellista löytyi infinity pool, jee!).

KL:ssä on muuten ehkäpä maailman edullisimmat luksushotellit, viiden tähden huippuasumuksia löytyy ihan kohtuullisilla hinnoilla (alle sata euroa 2hh/yö) joten kannattaa ehdottomasti käyttää tilaisuus kokeilla luksuselämää jos sielläpäin liikkuu. Mukavaa se on mennä samaan hissiin öljysheikin kanssa. :)

Lasipintaisia pilvenpiirtäjiä (ja ostareita) löytyy iso määrä, huippuna tietysti huikean komeat teräksiset Petronasin tornit, mutta kaupungista löytyi myös toisenlaisia puolia mm. kuhisevasta Chinatownista ja siirtomaavallan aikaisesta entisestä keskustasta, josta löytyy vielä alkuperäisiä pastellinvärisiä puurakennuksia. Islaminuskonto näkyy lukuisina moskeijoina ja lähi-itävaikutteisena koristeliaisuutena.


Hieman kaupungin ulkopuolella on hindujen pyhiinvaelluskohde Batu Caves, joka on siis valtavaan tippukiviluolastoon rakennettu temppelistö. Ulkona vartioi jättikokoinen kultainen hindupatsas ja ylös vie vajaa kolme sataa askelta. Matkalla saa yleensä seuraksi joukon ilkikurisia makaki-apinoita, jotka yrittävät pihistää turisteilta mitä vain mihin pääsevät käsiksi, vaikkapa nyt kokistölkin. Siinäpä vasta apinoilla terveellinen ja lajinmukainen ruokavalio..


Pari sanaa ruoasta: Malesialainen keittiö on esim. thaimaalaiseen verrattuna huomattavasti vähemmän tulista, mausteista kylläkin muuten. Varsinaista ns. omaa keittiötä Malesiassa ei tosin oikeastaan edes ole, vaan se on sekoitusta maan pääasukkaiden, malaijien, kiinalaisten ja intialaisten omista keittiöistä.

Yleisesti ottaen en mitenkään älyttömästi ihastunut Malesialaiseen ruokaan, enemmän tulikin syötyä herkullista thaikkua, japanilaista, vietnamilaista ja (malesian)kiinalaista. Nari Gorengit ja muut tuli kyllä testattua mutta..nääh, aika peruskauraa (tai siis perusriisiä). Yllä olevassa kuvassa kaikki annokset muuten ei-malesialaista, heh.

Koska Malesia on tosiaan pääosin muslimivaltio, juuri missään ei tarjoilla possua ja liha pitää tietysti olla halal-teurastettua. Kanaruoissa pisti silmään (tai osui hampaisiin) pienten luunpalojen suuri määrä. Herättää hieman kyseenalaisia mielikuvia kanojen viimeisistä hetkistä.. :/ Kasvisruokaa oli harmittavan vähän tarjolla, ei oikeastaan olleenkaan nimenomaan malesialaisissa paikoissa (muissa aasialaisissa toki). Yksi jännä juttu tuli kyllä vastaan, nimittäin saniainen annoksen pääraaka-aineena! Tykkäsin.

Kuala Lumpurista lennettiinkin sitten Borneon puolelle, siitä lisää myöhemmin.
SHARE:
Blogger Template Created by pipdig