Tietoa mainostajalle ›

torstai 25. toukokuuta 2017

SYÖTÄVÄN HYVÄT SALAATIT: VESIMELONI-FETA-PERUNASALAATTI


Tässäpä maistiaisiksi yksi vaikkapa kesäiselle piknikille sopiva resepti uudesta kirjastani.

Ei varmaan ole montaa asiaa joiden maku ei paranisi paahtamalla, ja peruna ei ole poikkeus tästä. Vesimelonin ja fetan yhdistelmä on klassisen raikas kesämakupari, ja perunaa tuo annokseen lisää ruokaisuutta. Paahteinen kastike seesamöljyllä ja pienellä chiliripauksella tekee sen viimeisen silauksen.

Salaattiin sopii hyvin kauden uudet perunat (kun olet ensin syönyt yhden satsin ihan vain keitettynä ja voisulalla maustettuna), mutta voit toki käyttää mitä vain perunoita.

Vesimeloni-feta-perunasalaatti
500 g (uusia) perunoita
500 g vesimelonia
100 g vuohen/lampaanmaitofetaa
rapsakoita salaatinlehtiä, esim. romaine
tuoretta vahvaa minttua 

1–2 rkl seesaminsiemeniä

Paahteinen kastike
3 rkl seesamöljyä
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunanmehua
1 tl hunajaa
pieni ripaus chilijauhetta

Pese perunat ja taputtele ne talouspaperilla kuivaksi. Puolita perunat ja laita ne leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille. Ripottele päälle hieman öljyä ja suolaa. Paahda 225-asteessa n. 30 min perunoiden koosta riippuen, kunnes pinta muuttuu hieman rapeaksi.

Kuutioi vesimeloni ja murustele feta. Revi salaatinlehdet pienemmiksi ja silppua minttu.

Vispaa kastikkeen ainekset yhteen ja sekoita muiden salaatin ainesten kanssa sekaisin. Ripottele päälle lopuksi seesaminsiemeniä.

****

Ja e-kirjahan oli myynnissä 14 euron hintaan täällä: >>> Syötävän hyvät salaatit <<<

Kirja sisältää yhteensä 45 eri reseptiä salaatteja, kulhoruokia, tahnoja ja naposteltavia. Kaikki kirjan reseptit ovat (luontaisesti) gluteenittomia, ja sopivat (lakto-ovo) kasvissyöjille. Noin puolet resepteistä sopii tai tai on sovitettavissa myös vegaaneille. Sivuja kirjalla on 92.

perjantai 19. toukokuuta 2017

OHO TEIN KIRJAN: SYÖTÄVÄN HYVÄT SALAATIT

Onko mahdollista tehdä hieman alle satasivuinen (e-)kirja reilussa kahdessa kuukaudessa? Kyllä on, jos vain laittaa kaiken tarmonsa (ja suurimman osan vapaa-ajastaan) projektiin.

Pyörittelin joskus tammikuussa mielessäni ajatusta salaattikirjan teosta, salaatit kun ovat lempiruokaani ja olen jo pidempään halunnut levittää salaattien ilosanomaa myös kootusti yksissä kansissa eteenpäin. Koska kuten varmasti tiedättekin, salaatit voivat olla niin paljon enemmän kuin sitä vihreää lehteä + tomaattia + kurkkua.

Ajattelin myös, että kevät olisi varmaan aika hyvä ajankohta julkaista tämän tyyppinen kirja. Sitten unohdin koko jutun pariksi kuukaudeksi.

Maaliskuun toisella viikolla taloyhtiössämme oli remontti-info, jossa selvisi että julkisivuremppa ei alakaan kesällä vaan jo muutaman viikon päästä! Ja ikkunoiden eteen tulee vanerit huhtikuun puolella, eli kuvausvalolle voi siinä kohtaa sanoa hyvästit. Sanotaan että pakko on joskus se paras motivaattori, ja se piti kyllä tässä kohtaa erittäin hyvin paikkansa. Vähän teki tiukkaa, mutta muutamassa viikossa sain kokattua ja kuvattua kirjan kaikki reseptit. Poimin lisäksi muutaman suosikkireseptin ja -kuvan blogin arkistoista mukaan, mutta ylivoimaisesti suurin osa sisällöstä on ennen julkaisematonta materiaalia.

Koska olen tällainen minä ite -tyyppi, tein kuvaamisen ja tekstien lisäksi myös kirjan muun visuaalisen suunnittelun ja taiton. Tästä minulla oli onneksi jo kokemusta yhden kirjaprojektin verran, joten tämä vaihe meni suhteellisen kivuttomasti.

Ja tadaa, lopputuloksena syntyi 45 reseptiä, sisältäen niin salaatteja, kulhomaisempia ruokia, paljon erilaisia tahnoja/dippejä, naposteltavia, sekä kaksi leivän ohjetta. Kantava teema resepteissä on ruokaisuus - salaatista pitää nimittäin lähteä nälkä.

Kaikki kirjan reseptit ovat (luontaisesti) gluteenittomia, ja sopivat (lakto-ovo) kasvissyöjille. Noin puolet resepteistä sopii tai tai on sovitettavissa myös vegaaneille. Sivuja kirjalla on 92.

Kirja on myynnissä 14 € hintaan verkkokaupassa:


Olen todella kiitollinen mikäli päätät tukea omakustanneprojektiani ostoksella. :)
Julkaisen Instramissa ja blogin Facebook-sivuilla seuraavien viikkojen aikana kuvia kirjasta, jos olet kiinnostunut seuraamaan niin tilit löytyvät seuraavasti – Instagram: @lottaviitaniemi ja Fb: Syötävän hyvä.

Edit: arvonta suoritettu! Voitto meni nimimerkille -Liisi-.

Arvon myös yhden Syötävän hyvät salaatit -kirjan lukijoiden kesken.

Osallistu arvontaan kommentoimalla mikä on oma lempisalaattiraaka-aineesi. Itse olen tykästynyt todella paljon erilaisiin kaalityyppeihin, suosikkini juuri nyt on ohueksi leikattu varhaiskaali.

Muista jättää kommenttiin mailiosoite (mikäli et ole kirjautunut kommentoija) niin saan voittajan nopeasti kiinni. Kilpailu on voimassa 22.5 klo 12 asti. Onnea kisaan!

maanantai 15. toukokuuta 2017

PUURON UUSI AIKA: LAKUPUUROA SITRUUNAKERMALLA (GF, V)


Tänä keväänä on selkeästi pientä puurobuumia ilmassa. Aiemmin ehti jo ilmestyä Anni Kravin Hyvää kaunista -puurokirja, ja nyt uutena tulokkaana julkaistiin Tuulia Järvisen ja Tiina Strandbergin Puuron uusi aika.

Tuulia on tuttu mainion Wellberries-blogin takaa ja Tiina pyörittää mm. supersuosittua My Berry Forest -Intagramtiliä. Molemmat suosivat gluteenitonta, kasvipohjaista reseptiikkaa.

Kuten Annin kirjassa, tässäkin repertuaari laajenee aika paljon puuroja laajemmalle. Kirjasta löytyy mm. makeiden ja suolaisten tavallisten puurojen ja tuorepuurojen lisäksi mm. raakavanukkaita, jogurtteja, keksejä, vohveleita ja muita herkkuja, joissa on kekseliäästi hyödynnetty puuronjämiä.

Itsehän olen täysin kirjan kohderyhmää, joten arvatenkin pidin teoksesta kovasti! Taisin ensimmäisellä selauskerralla korvamerkitä lähemmäs kymmenen ohjetta myöhempää testausta varten, ja pelkästään jo kuvia selatessa vesi herahti kielellä useasti. Kiitosta annan myös siitä, että useimmat kirjan annoksista ovat aika ruokaisia eivätkä pelkästään välipalamaisia pikkuherkkuja.

Suurena lakufanina halusin heti testata lakritsipuuroa. Aiemmin olen tehnyt puuroa lakritsihillolla, mutta tässä mennään vielä askel pidemmälle ja lisätään se lakujauhe suoraan itse puuroon. Oheen tulee ihanan kirpeää sitruunakermaa ja herkullisia lakritsipähkinöitä, joten tämä kokonaisuus oli kyllä alusta loppuun suorastaan taivaallista. Toki laskisin tämän ennemmin viikonlopun makeaksi herkuksi kuin varsinaiseksi arkipuuroksi, mutta jos viikonloppuna ei voi herkutella niin milloin sitten.

Kvinoa puurossa takaa sen, ettei ihan heti tule uudestaan nälkä, ja samalla puuro saa hieman enemmän purutuntumaa. Ja mainitsinko jo miten hyvää tämä oli. Siis niin hyvää, tee heti!


Lakritsipuuroa, sitruunakermaa ja lakupähkinöitä (2 annosta)

Puuro
1 dl kvinoaa
1 dl puhdaskaurahiutaleita
2 1/2 dl vettä
3 dl kookosmaitoa
3 tl kookosnektaria
2 tl lakritsijauhetta
1/4 tl jauhettua kardemummaa
1/4 tl suolaa

Sitruunakerma
1 dl jähmettynyttä kookosmaitoa (jähmetä yön yli jääkaapissa)
1 rkl sitruunamehua
2 tl kookosnektaria
1/2 tl kurkumaa (väriksi)

Lakupähkinät
1/2 dl cashwepähkinöitä
2 tl kookosöljyä
1 tl kookosnektaria
1/2 tl lakritsijauhetta
1/4 tl suolaa

Huuhtele kvinoa. Kiehauta puuron nesteet kattilassa ja lisää joukkoon kvinoa + kaurahiutaleet. Keittele kannen alla miedolla lämmöllä n. 15 min. Lisää mausteet, sekoita ja anna hautua vielä muutama minuutti.

Valmista kerma vispaamalla jähmeä kookosmaito ja muut ainekset sekaisin kuohkeaksi vaahdoksi. Anna kerman tekeytyä jääkaapissa.

Pilko pähkinät. Lämmitä öljyä pannulla ja lisää mausteet. Lisää pähkinät ja paahda sekoitellen kunnes pähkinät ovat saaneet hieman väriä.

Tarjoa puuro lämpimänä sitruunakerman ja lakupähkinöiden kanssa. Kerma luonnollisesti sulaa kuuman puuron vaikutuksesta mutta se ei makua haittaa.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

tiistai 9. toukokuuta 2017

KIKHERNE-SUKLAAHIPPUKEKSIT (GF, V)


Kyllä, luit oikein. Kikhernejauho se yllättää jälleen monipuolisuudellaan, tällä kertaa keksien raaka-aineena! Eikös tällöin voi oikeastaan puhua myös proteiinikekseistä tai jopa palkkarikekseistä. ;)

Pinnalta rapeita, mutta sisältä hieman pehmeitä – kuulostaa ihan oikeilta kekseiltä. Maun puolesta ei ainakaan pystyisi arvaamaan mitä on syömässä, valmiissa kekseissä kun ei ole kikherneen vivahdustakaan. Kaura tosin tekee sen, että koostumus on hieman välipalakeksimäinen, mutta ei huolta liian "terveellisestä" mausta, ohjeessa on sokeria sen verran että kyllä nämä ihan ns. normaaliin verrattavia keksejä ovat. Äidilleni menivät ainakin ihan täydestä läpi.

Oliiviöljy antaa kekseille oman vienon makunsa – toki mitä neutraalimpi öljy, sitä vähemmän makua (tai ei makua ollenkaan). Eli tässä kannattaa käyttää sellaista oliiviöljyä, minkä mausta itse pidät, öljyjen makujen vahvuuksissa kun on suuria eroja.

Ohjeesta tulee noin 9 kappaletta isohkoja keksejä, mutta raaka-aineiden määrän voi hyvin tuplata halutessaan.

***

Kikhernejauho-kaura-suklaakeksit (gluteeniton, vegaaninen)

1 dl kikherne- eli gramjauhoja
1 dl (gluteenittomia) kaurajauhoja* 
1 rkl leivinjauhetta

1 dl kookossokeria
1/2 dl oliiviöljyä

1 pellavamuna (1 rkl pellavansiemenrouhetta + 3 rkl vettä)
1–2 rkl kaura- tai mantelimaitoa tai muuta valinnaista maitoa
1/2 tl vaniljauutetta

n. 60 g mahdollisimman tummaa suklaata (väh. 70%) paloiksi rouhittuna
suolaa

* Kaurajauhoja voi myös tehdä itse blendaamalla kaurahiutaleita pieneksi jauheeksi.

Valmista pellavamuna sekoittamalla rouhe ja vesi yhteen, ja jätä tekeytymään noin viideksi minuutiksi.

Sekoita jauhot keskenään. Vispaa sähkövatkaimella sokeri ja öljy sekaisin. Lisää joukkoon pellavamuna, 1 rkl maitoa ja vaniljauute, ja sekoita mukaan jauhot. Jos taikina vaikuttaa liian murumaiselta, lisää toinen ruokalusikallinen nestettä. Sekoita lopuksi käsin taikinaan suklaahiput.

Laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi.

Muodosta taikinasta keksejä ja paista niitä leivinpaperin päällä 180-asteessa n. 15 minuuttia, kunnes pinta on hieman tummentunut. Rouhi pintaan halutessasi hieman merisuolaa. Anna jäähtyä ja syö!

***

PS. Muita käyttötapoja kikhernejauhoille on mm. pizzapohja, vegaanin omeletti ja sämpylät. Monipuolinen kaveri siis!

Ohje adaptoitu kirjasta Chickpea Flour Does It All.

torstai 4. toukokuuta 2017

LONTOON JA BRIGHTONIN PARHAITA (RUOKA)PALOJA


Käväisin vapun yli minilomalla briteissä moikkaamassa siskoani, joka on Hastingsissä parhaillaan vaihdossa. Rendezvous tapahtui lempikaupungissani Lontossa, joka oli ihana niinkuin aina.

Viime Lontoon reissulla suosittelun arvoisiksi paikoiksi nostin mm. Camdenin Inspiral-ravintolan. Sittemmin paikka on sulkenut ovensa, mutta tilalle on auennut Camden's Canal Cafe, joka on ainakin sisustuksen ja ruokalistan perusteella täsmälleen samanlainen paikka. Hämmentävää. Ruoan laatua en voi kommentoida, sillä nappasin paikasta mukaan vain kahvin. Camdenissa kun ollaan niin (gf + vegan) jäätelö-sandwicheja ja muita herkkuja tarjoileva Cookies & Scream on aika must, ja täällä kävin jälkkärillä tälläkin kertaa.


Oivallinen uusi tuttavuus sen sijaan oli Notting Hillissä sijaitseva Farmacy. Välillä ns. terveysruoka voi olla hieman mössömäistä ja maultaan vaatimatonta, mutta täällä ei sorruttu kyseisiin helmasynteihin, vaan ruoka oli oikeasti ihan fantastisen hyvää – jokainen suupala oli täynnä makua ja erilaisia tekstuureita.

Syömäni meksikolaishenkinen brunssikulho sisälsi mm. idätettyä korianteririisiä, guacamolea, frijolea, tomaattichevicheä, salsaa, (vegaanista) ranskankermaa, purppuraa perunamuusia, maissilastuja ja chipotle-majoa. Juomaksi otin matcha-inkivääri tonicin. Ihana, ihana paikka! Ja myös hieman kallis, syömäni kulho + juoma maksoivat noin 28 euroa. Toistaalta ruoka piti erinomaisesti nälkää iltaan asti. Alue ylipäätään on toki Lontoon hintavimmasta päästä, mutta suosittelen silti kävelemään Westbourne Grove -katua päästä päähän, sieltä nimittäin löytyy Farmacyn lisäksi vieri vierestä toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä ravintoloita.


Mainitsenpa myös yhden ei-niin-suositeltavan kokemuksen. Hemsleyn sisarusten pitämä Hemsley + Hemsley -ruokablogi on hieno tapaus, mutta heidän suht tuore kahvilansa Selfridgesin yläkerrassa oli pettymys. Tilasin mustapapuburgerin pellavansiemensämpylällä, ja vaikka maut sinällään olivat ihan ok, burgeria vaivasi kauttaaltaan aivan liian kuiva koostumus. Lisukkeena tarjoiltu coleslaw-tyyppinen raaste (ilman kastiketta!) ei auttanut asiaa. Voi olla että joku muu annos olisi maistunut paremmin, mutta yhden kokemuksen perusteella tässä on mielestäni tyyppiesimerkki ravintolasta, jossa on menty terveellisyys edellä samalla kun maku hieman kärsii.


Olen vieraillut Lontoossa yli kymmenen kertaa ja asunutkin paikassa useamman vuoden. Silti muu Englanti on jäänyt itselleni jostain syystä melko vieraaksi. Mutta nyt kun ajelin junilla sinne tänne, huomasin miten kaunista englantilainen maaseutu itse asiassa onkaan. Ja pienemmät kylät voivat parhaimmillaan olla aika hurmaavia.

Tästä hyvä esimerkki on Hastingsin suloinen, kahden korkean kukkulan välissä sijaitseva pikkukaupunki. Merenrannalla sijaitsevassa kalastajakaupungissa kun ollaan, niin fish & chipsien käryä ei oikein voi välttää. Britit kohtelevat rantakaupunkejaan lomanviettopaikkoina, joten kalapikaruoan lisäksi jäätelö-, donitsi- ja karkkikojut dominoivat rantakatuja. Paikan ruokatarjontaan ehdin tutustua vain pintapuolisesti, mutta kiinnitin huomiota siihen, että melkein joka paikassa mainostettiin erikoisruokavaliovaihtoehtoja. Esimerkiksi pienissäkin kahviloissa olisi ollut helppo saada kauramaitoa kahviinsa (tai englantilaiseen tyyliin teehensä).


Tämä sama koski oikeastaan Brightonia myös, joka on Hastingsin hieman isompi ja boheemimpi serkku. Brightonissa suosittelen kahta paikkaa: ensimmäinen on pizzeria, jonka koko valikoima on vegaanista. Suurin osa Purezzan tuotteista on mahdollista saada myös gluteenittomana. Itse testasin vähän tylsästi paikan raakapizzaa, joka oli oikein hyvää, mutta hieman meinasi iskeä annoskateus ns. normaaleja pitsoja silmäillessä. Ensi kerralla siis jotain sellaista. Jälkkäriksi olisi saanut myös mm. Oreo-pitsaa!


Toinen erinomainen paikka on Terre à Terre, joka on enemmän fine dining -tyyppinen kasvisravintola. Tämmöinen paikka puuttuu ehdottomasti Helsingistä! Minulla ei ollut ihan hirveä nälkä, joten tilasin vain yhden ruoan, mutta millaisen annoksen. Aivan järkyttävän hyvää miso-inkivääri-tahinimaustettua munakoisoa ja savutofua vartaassa, edamame-wasabi-pestoa, wakamesalaattia ja puffatusta riisistä valmistettuja norimaustettuja keksejä. Hämärässä otettu kuva ei valitettavasti tee oikeutta annoksen kauniille ulkonäölle. Hintaluokkakaan ei ole paha, pääruoat maksavat täällä n. 19 euroa. Pelkästään jo tämän annoksen takia voisin matkustaa takaisin Brightoniin milloin vain.

Sain myös suosituksia muutamasta raakaherkkujakin tarjoilevasta kahvilasta, mutta valitettavasti molemmat The Plant Room ja Eat Naked olivat jo ehtineet sulkea ovensa kun ehdin paikalle. Kannattaa tosiaan huomioida että Lontoon ulkopuolella kaupat ja kahvilat menevät kiinni suhteellisen aikaisin, usein viimeistään kuudelta, ja monet paikat ovat sunnuntaisin kiinni kokonaan. Itse olin paikalla vielä bank holidayna, niin harmillisesti en päässyt tutustumaan kaupungin palveluihin niin hyvin kuin olisin halunnut. Mutta tässäpä lisää syitä palata kaupunkiin.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

RICOTTA-MUNAKOISORULLAT


Kaikkien kotona valokuvausta harrastavien arkkivihollinen eli julkisivuremppa saapui tuossa muutama viikko sitten myös oman taloyhtiöni iloksi. Tällä hetkellä ikkunoiden edessä on jonkinlaiset muovipleksit, joiden läpi ei näe ulos, mutta onneksi sisään tihkuu kuitenkin hieman valoa (ainakin jos on aurinkoinen sää) ettei tarvitse täydessä pimeydessä viettää koko kevättä. Tämä vaihe kestää arviolta kuusi viikkoa ja sanomattakin on selvää että se aiheuttaa ruokabloggaajalle hieman haasteita. Koska en pääse nyt hetkeen kuvaamaan uutta materiaalia, olen hieman hidastanut blogin julkaisutahtia. Toivotaan että kesää kohti päästään takaisin vähän ripeämpään julkaisutahtiin. Piikkausmelua ei myöskään tule ikävä..

Nämä ricotta-täytteiset munakoisorullat tein jo joskus maaliskuun puolella, joten en oikein enää muista oliko minulla näistä jotain ihmeempää sanottavaa. 8) Mutta sen kyllä muistan että olivat tosi hyviä! Hieman näpertelyä vaativia, mutta vaivan arvoisia. Ohjeesta tulee reilu annos yhdelle, tai kevyempi ruoka kahdelle, tällöin kannattaa tarjoilla jotain muuta ohessa (kuten vaikkapa näitä kaurasämpylöitä).

Pikaversio ruoasta syntyy valmiilla tomaattikastikkeella, mutta itsetehty on tietty yleensä paremman makuinen.


Ricotta-pinaattitäytteiset munakoisorullat 

2 munakoisoa

100 g tuoretta pinaattia
200 g ricottaa
2 rkl raastettua parmesania
1–2 tl kuivattuja yrttejä (esim. timjami, basilika)
suolaa + pippuria

+ 1/2 dl raastettua parmesania

tomaattikastike
1 tölkki kokonaisena säilöttyjä tomaatteja
1 rkl tomaattipyrettä
1 sipuli pilkottuna
1 tl hunajaa
1 tl omenaviinietikkaa
reilu kourallinen tuoreita tai kuivattuja yrttejä (esim. basilika)
suolaa + pippuria

Leikkaa munakoisot pitkittäin vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi. Itse sain kahdesta munakoisosta kahdeksan siivua -> kahdeksan rullaa. Ylimääräisen munakoison voi paahtaa ja syödä annoksen mukana, tai hyödyntää sen myöhemmin muussa ruoassa.

Sivele munakoisot öljyllä ja paahda uunissa leivinpaperin päällä 220-asteessa n. 15–20 minuuttia, siivujen paksuudesta riippuen. Käännä siivut puolessa välissä ympäri.

Valmista tomaattikastike kuullottamalla ensin sipuleita hetki öljytilkassa, ja lisäämällä loput ainekset kattilaan. Maista ja lisää makeutta tai suolaa tarvittaessa. Anna poreilla matalalla lämmöllä n. 15–20 minuuttia, aina välillä sekoitellen. Painele lastalla tomaatit pieneksi (muusaantuvat helposti kun ovat vähän aikaa hautuneet).

Liota pinaattia hetki kuumassa vedessä ja purista nesteet pois. Sekoita täytteen ainekset (eli pinaatti, ricotta, parmesan ja mausteet) sekaisin.

Laita täytettä n. ruokalusikallinen per munakoisosiivu ja kääri munakoiso rullaksi. Käännä taitoskohta alle niin rulla ei aukea.

Lusikoi tomaattikastike uuniastian pohjalle ja nostele munakoisorullat päälle. Ripottele lopuksi parmesanraaste rullien päälle. Paahda 200-asteessa n. 20 minuuttia. Tarjoiluvaiheessa annoksen voi vielä viimeistellä tuoreyrteillä (esim. basilikalla).

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

TAKUURAPEA TOFU JA TERIYAKI-TOFUKULHO



Minulla oli pitkään tofun kanssa sellainen on-off-ystävävyyssuhde. Välillä tuli onnistut lopputulos ja välillä ei niinkään. Mutta halleluja sitten löysin ns. idiootinvarman tavan valmistaa nimenomaan rapeaa tofua ja ei ole tarvinnut enää jännittää tuleeko hyvä vai ei, onnistuu aina. Ja tämä metodi ei vaadi edes uppopaistamista (tai ylipäätään öljyä juurikaan). Pinnalta rapea ja sisältä pehmeä tofu, jes!

Kolmen vaiheen tofunrapeutusmenelmä menee seuraavasti:

Vaihe 1
Purista ylimääräiset nesteet pois. 
Parhaiten tämä onnistuu leikkaamalla tofukuutio pitkittäin kolmeen osaan, laittamalla tofulaatat talouspapereiden väliin ja päälle jotain painavaa kuten esim. leikkuulaudan. Anna nesteiden imeytyä tofusta pois noin puolen tunnin ajan ja vaihda välillä talouspaperit uusiin (esim. 10 min välein). Yksi tofukuutio sisältää hämmästyttävän paljon nestettä.

Vaihe 2
Tee tofulle paistopinta.
Leikkaa tofu kuutioiksi, kuumenna pannu ja lisää siihen n. 1 rkl esim. kookosöljyä ja tofut. Paistele kuutioita 5–10 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Tässä kannattaa käännellä tofukuutioita vaikka haarukalla ahkerasti niin, että mahdollisimman moni pinta on ainakin hetken kosketuksissa pannun kanssa.

Vaihe 3
Loppurapeutus uunissa.
Uunitusvaihe vie viimeisetkin nesteenrippeet tofusta ja lopputuloksena tulee aivan takuuvarmasti rapeaa tofua. Eli laita paistetut tofut leivinpaperin päälle uuninpellille ja paahda 190-asteessa n. 10 minuuttia. Valmis!


Marinoinnin suhteen menen yleensä sieltä mistä aita on matalin, eli ostan tofuni valmiiksi marinoituna (suosikkini on Jalotofu), mutta se ei tarkoita etteikö tofulle voisi kuitenkin tehdä herkullista kastiketta kylkeen. Ja mikäs sen herkullisempaa kuin teriyakikastike <3.

Teriyaki-tofukulhoon laiton mukaan myös hieman ohueksi vuoltuja rapeita kasviksia ja riisiä. Annokseen sopisi ehdottomasti parhaiten valkoinen basmati- tai jasmiiniriisi, mutta minulla oli kaapissa vain villiriisimixiä niin sillä mentiin tällä kertaa. Eli älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon. :)

Tofukulho teriyakikastikkeella (1 iso annos tai 2 pienempää)

1 paketti (valmiiksi marinoitua) tofua

(valkoista) riisiä
1–2 porkkanaa
pätkä kurkkua
palanen punakaalia
kevätsipulia
seesamsiemeniä

Teriyakikastike
3 rkl soijakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa (tai omenaviinietikkaa)
2–3 rkl kookossokeria
1/2 rkl seesamöljyä
1/2 rkl raastettua inkivääriä
1 tl valkosipulijauhetta

1/2 tl perunajauhoa + 2 rkl vettä

Valmista tofu ylläolevien vaiheiden 1, 2 ja 3 mukaan.

Valmista riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

Vuole (esim. kuorimaveitsellä) porkkanasta ja kurkusta ohuita soiroja ja leikkaa punakaali ohuiksi viipaleiksi. Pilko kevätsipuli.

Valmista teriyakikastike sekoittamalla ensin perunajauho ja vesi keskenään. Laita muut ainekset pieneen kattilaan ja lämmitä matalalla lämmöllä. Maista seosta ja lisää hieman makeutusta tarvittaessa. Lisää lämmenneeseen seokseen perunajauho+vesi ja sekoittele kunnes kastike on sopivasti paksuuntunut (noin minuutin pari). Jos kastikkeesta tulee liian paksua, lisää hieman vettä. Pyörittele tofukuutiot valmiissa kastikkeessa.

Lisää kulhoon riisi, kasvissuikaleet ja teriyaki-tofu. Jos kastiketta jäi yli sitä voi valuttaa vielä myös riisin ja kasvisten päälle. Ripottele päälle kevätsipulia ja seesaminsiemeniä.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

SUKLAAMOUSSE- & KARAMELLITÄYTTEINEN MUNA (RAW)


Yksikään valmistaja ei ole tietääkseni vielä alkanut tekemään raakasuklaisia suklaamunia (vink vink valmistajat), mutta vegaanisia löytyy muutamia. Esimerkiksi Divine-merkillä on 70%-kaakaota sisältävä tummasuklainen muna, joka maistuu niillekin jotka eivät niistä överisokerisista maitosuklaamunista niin välitä. Näitä olen löytänyt ainakin Punnitse ja säästä -liikkeistä.

Täytetyt suklaamunat (aka töhnämunat) ovat olleet jonkinlaisena trendiherkku jo parina pääsiäisenä. Itselleni The Original täytetty muna on Cadburyn Creme Egg, joka on kyllä sellainen sokeripommi että sen jälkeen silmät pyörii päässä. Löysin näitäkin Punnitse ja säästästä, ja oli pakko ostaa yksi ihan nostalgiamielessä – brittivuosinani kun creme-eggsejä tuli vedettyä ihan kiitettävästi (myös pääsiäisen ulkopuolella). 

Koska hyvis- ja pahisherkuissa on parasta pitää jonkinlainen tasapaino, päätin tehdä lisäksi vähän terveellishenkisemmin täytetyn munan. Yhden vain, koska tämä on sen verran tuhti, että yhdestä riittää hyvin kahdellekin. Täytteenä on vanhat tutut avokadosuklaamousse ja taatelikaramelli, ja munana se Divinen suurikokoinen tummasuklaamuna. Ohjeesta riittää täytettä kyllä oikeastaan kahteenkin munaan, tai sitten lopun voi lusikoida suuhun sellaisenaan.

Muita pääsiäiseen sopivia (raaka)leivonnaisia ovat mm. tämä mango-aprikoosiraakakakku ja vadelma- ja mangotäytteiset suklaakonvehdit.


Suklaamousse- ja karamellitäytteinen suklaamuna (vegaaninen, rawfood)

1 iso suklaamuna tai 2–3 pientä

(Lakritsi)suklaamousse

n. 1 dl jähmettynyttä kookosmaitoa (jääkaapissa pidetystä purkista)
puolikas avokado
1–2 rkl kookosnektaria tms
n. 3 rkl raakakaakaojauhetta
ripaus suolaa

halutessa: ripaus lakritsijauhetta

Taatelikaramelli

8 pehmeää taatelia
1/2 dl vettä
1/2 tl vaniljauutetta
ripaus suolaa

Valmista mousse muusaamalla ainekset esim. sauvasekoittimella sileäksi massaksi. Maistele ja säädä makuja (kaakaon ja makeutuksen määrää) tarvittaessa. Jos tykkäät lakritsista niin kokeile ihmeessä laittaa hieman lakritsijauhetta moussen sekaan.

Valmista karamelli samoin muusaamalla ainekset sileäksi massaksi, tässä saattaa toimia hyvin myös blenderi (itselläni on sellainen bamixin lisäosa joka on todella kätevä näissä).

Leikkaa veitsellä varovasti suklaamunasta kärki auki ja lusikoi sisään vuoronperään moussea ja karamellia. 

Eipä muuta kuin mukavaa ja makoisaa pääsiäistä!

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

RAPEAT BATAATTIRANSKIKSET & AVOKADO-AIOLI


Kotona tehdyt, rapeat bataattiranskalaiset – onko se edes mahdollista vai pelkkä urbaani legenda?

Rehellisesti sanottuna luulen, että ilman rasvakeitintä (tai muita uppopaistokikkoja) on mahdotonta valmistaa sellaisia ihan supersuper-rapeita ranskalaisia. Mutta aika lähelle on mahdollista päästä. Ainakaan ei enää tarvitse kärsiä niistä turhauttavan lötköistä ranskiksista, jotka jättävät suuhun ainoastaan pettymyksen maun.

Olen testaillut nyt erilaisia variaatioita ja tämä on tähän astisista paras. Valmistukseen kuuluu seuraavat vaiheet ja huomiot:

1. Leikkaa palat samankokoisiksi
Mitä lähempänä toisiaan ranskalaiset ovat kooltaan, sitä tasaisemmin ne paistuvat (ei palaneita, tai toisaalta alipaahtuneita ja pehmeitä yksilöitä). Mitä kapeammaksi jaksat tikut leikata, sitä rapeampia niistä tulee. Omanikaan eivät nyt ole mitään täydellisiä malliesimerkkejä (jäivät turhan lyhyiksi ja voisivat olla ohuempia), mutta sinnepäin edes.

2. Liota bataatit
Tiedän, tylsää ja vie aikaa. Mutta liottaminen irrottaa bataatin pinnasta tärkkelystä (joka laitetaan siihen myöhemmin toki takaisin, loogista eikö vain), ja pinnasta tulee helpommin rapea. Mitä pidempään jaksat liottaa, sitä parempi, vähintään tunti kuitenkin.

3. Laita tärkkelyspäällyste
Ks. edellinen kohta, eli pois liotettu tärkkelys tulee palauttaa. Parhaiten tässä toimii maissitärkkelys, maissijauho on myös ok.

4. Älä suolaa ranskalaisia
En ole varma miksi näin on, mutta ranskalaisia ei saa suolata ennen paahtamista vaan vasta jälkeenpäin. Muu maustaminen etukäteen sen sijaan on suotavaa.

5. Asettele ranskikset harvakseltaan
Tämäkin voi tuntua hieman työläältä ja turhalta vaiheelta, mutta ranskalaisten ei pidä uuninpellillä koskea toisiinsa. Muuten -> lötköjä ranskalaisia.

6. Puolen välin kääntö
Paahtamisen puolessa välissä ranskikset käännetään (esim. lastalla) ympäri, JA samalla vaihdetaan myös pellien paikkaa keskenään (jos paahdat kahta pelliä yhtä aikaa). Tämä takaa tasaisen paahtumisen.

7. Jälkilämmittely
Varsinaisen paistoajan jälkeen jätä ranskikset uuniin vielä hetkeksi, niin että uunin ovi on hieman raollaan. Ranskikset rapeutuvat vielä hieman tässä vaiheessa, mutta eivät enää kypsenny (tai pala).

Muut huomiot: paistoalusta
Eri koulukunnilla on erilaisia näkemyksiä siitä pitäisikö pellillä olla leivinpaperi vai folio vai ei kenties mitään muuta kuin kuuma pelti. Itse en ole huomannut näissä kovin suuria eroja niin olen käyttänyt leivinpaperia. Se on kätevä siinäkin mielessä, että paperiin bataatit eivät takerru kiinni.

Muut huomiot: uuni
Jos uunisi on hieman ns. standardia pienempi, on parasta paistaa yksi pellillinen kerrallaan. Tai vaihtoehtoisesti voit käyttää kiertoilma-ominaisuutta (jos uunissasi on sellainen) ja laskea hieman paistolämpötilaa.


Bataattiranujen kaveriksi tein avokado-aiolia, joka olikin aikamoista herkkua! Huom. avokado-aioli kannattaa valmistaa juuri ennen tarjoilua, sillä ajan kanssa avokado (ja koko tahna) tummuu, mikä ei tietenkään makuun vaikuta, mutta tekee siitä vähän ankean näköistä.

Rapeat bataattiranskalaiset

2 isoa bataattia
4 rkl maissitärkkelystä/jauhoa

2 rkl oliiviöljyä
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl paprikajauhetta
2 tl kuivattuja yrttejä (esim. timjami, rosmariini, oregano)

+ suolaa (vasta lopuksi)

Lue ylläolevat numeroidut huomiot ennen kuin alat valmistamaan reseptiä.

Bataatin voi kuoria tai jättää kuorimatta, ihan miten itse tykkäät. Leikkaa bataatti mahdollisimman samankokoisiksi tikuiksi. Liota ranskalaisia kylmässä vedessä vähintään tunnin ajan. Huuhtele ja taputtele ne huolellisesti kuiviksi esim. talouspaperilla.

Laita ranskikset ja tärkkelys esim. hedelmäpussiin ja ravistele voimakkaasti. Voi olla että tämä kannattaa tehdä kahdessa erässä (eli puolet ranskiksista + 2 rkl tärkkelystä ja toisto).

Kaada bataatit kulhoon ja lisää sekaan mausteet (ei suolaa) ja öljy. Hiero käsin mausteet ja öljy ranskiksen pintaan.

Asettele ranskalaiset (leivinpaperin päälle) uuninpellille niin, etteivät ne kosketa toisiaan. Tarvitset todennäköisesti kaksi peltiä.

Laita toinen pelti uuniin ylemmäs ja toinen alemmas, ja paahda bataatteja 220-asteessa 15 minuuttia. Käännä sitten bataatit esim. lastalla ympäri, vaihda peltien paikkoja, ja paahda toiset 15 minuuttia. Sammuta uuni, jätä ovi raolleen ja anna ranskalaisten olla uunissa vielä n. 10 minuuttia. Huom. pienemmässä uunissa kannattaa paahtaa yksi pellillinen kerrallaan.

Ota bataattiranskalaiset uunista pois ja mausta suolalla. Syö heti lämpimänä vaikkapa avokado-aiolin kanssa.

Avokado-aioli

1 avokado
2 rkl joko majoneesia tai turkkilaista jogurttia*
1 valkosipulinkynsi
2 tl sitruunanmehua
suolaa

*vegaaniseen versioon vegaanista majoa tai maustamatonta kaura/soijajugua

Aja ainekset esim. monitoimikoneessa sileäksi tahnaksi. Nauti dippailemalla bataattiranskiksia tahnaan!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

SUUSSA SULAVAT MURUKEKSIT (V, GF)


Mistä tietää että on harvinaisen erinomainen resepti käsissä? Siitä kun on tarkoitus viedä leipomuksia työkavereille maistettavaksi, mutta lopputulos onkin niin herkullista että päädyt syömään kaiken itse.
Ihanan rapeita, mutta ei missään nimessä kuivia vaan sisältä hieman pehmeitä, ja hieman karamellimaisia murukeksejä – sorry työkaverit, en vain voinut vastustaa!

Ohje löytyi kun selasin kännykkäni vanhoja, melkein vuodentakaisia kuva-arkistoja. Lähdettä ei tietenkään ole tallella. Eli jos tunnistat ohjeen omaksesi niin huikkaa, reseptin kehittelijä ansaitsee kyllä krediitit (vaikka muokkasinkin ohjetta hieman).

Itse en yleensä niin hirveästi välitä banaanista leivonnassa ja tähän ohjeeseen sitä tulee hieman. Mutta ihme kyllä näihin kekseihin se sopii kuin nappi päähän, makuun tulee aavistuksenomainen ripaus lisää karamellimaisuutta. Muu karamellimaisuus tulee kookossokerista, jos et saa sitä käsiisi niin esim. ruokosokeri (myydään myös nimillä inkivääri- ja muscovadosokeri) toimii myös hyvin.

Tein ohjeesta puolikkaan annoksen ja tästä tulee noin kymmenen keksiä, halutessa voit toki tuplata ainesten määrän.

Murukeksit (vegaaninen, gluteeniton)

1 dl kookosöljyä
1 dl kookossokeria
1 rkl kookosnektaria tai muuta nestemäistä makeuttajaa 
1/2 pienehkö kypsä banaani
2 1/2 dl tattari- tai riisijauhoja, itse laitoin molempia puolet ja puolet
1/2 tl (aito)vaniljajauhetta
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Vatkaa sähkövatkaimella kookosöljy (ei tarvitse sulattaa), sokeri, nektari ja banaani tasaiseksi massaksi. Sekoita muut aineet keskenään ja sekoita taikinaan.

Muotoile massasta yksi tanko. Paista leivinpaperilla päällystetyn pellin päällä uunissa 175-asteessa n. 15–18 minuuttia, kunnes keksipötkö on hieman ruskistunut.

Nosta levy pois uunista ja leikkaa pötkylä heti kapeiksi kekseiksi (tai vaikka pienemmiksi neliöiksi). Anna jäähtyä ennen syömistä.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

VEGEN MAUKAS BOLOGNESE (V, GF)


Se on jännä miten ruokatottumukset muuttuvat, ja lopulta uudesta tuleekin se normaali.

Huomasin nimittäin hetki sitten, etten ole oikeastaan ostanut lihaa kotiin enää aikoihin. Viimeiset jauhelihat, kasslerit ja muut eläinosat on syöty pakkasesta pois, ja uusia ei ole tullut hankittua tilalle. Kaikki tämä on tapahtunut oikeastaan aika huomaamatta ja pikku hiljaa, ilman kummempia kriiseilyjä tai tietoisia päätöksiä.

Sama vaikutus näkyy myös ulkona syödessä, harvemmin sitä tulee liharuokaa tilattua. Varsinaista kasvissyöjää minusta ei varmaan koskaan tule (koska kulinarismi), mutta jonkinlaiseksi kotivegeksi olen näköjään muotoutunut.

Jauhelihabolognesen tilalle on tullut uusi kasvipohjainen suosikki, jonka ohje on alunperin poimittu Kasvisruokaa koko perheelle -kirjasta. Ohje on matkalla hieman päivittynyt (niinkuin resepteille usein käy), mm. alkuperäisen ohjeen belugalinssit ovat muuttuneet pavuiksi – voit käyttää kumpia vain. Helppo, nopea ja maukas arkiruokaresepti joka tapauksessa olkaas hyvät.

Huom. bolognesen voi hyvin valmistaa myös vegaanisena versiona esimerkiksi Yosan kaurafraichea tai Oatlyn iMat fraichea käyttämällä.

Vegebolognese (2 isoa annosta)

1 porkkana
1 sipuli
öljyä
1 1/2 dl mustia keitettyjä papuja (huuhtele)
1 tölkki kokonaisena säilöttyjä tomaatteja (tai laadukasta tomaattimurskaa)
2 dl ranskankermaa, tai vegaaniseen versioon kaurafraichea 
1 dl vettä
1/2 rkl kasvisfondia
1 tl kookossokeria (tai muuta makeuttajaa)
1 rkl omenaviinietikkaa
n. 1 tl srirachaa tai muuta chilikastiketta (tai enemmän maun mukaan)
muutama tl kuivattua oreganoa
suolaa + pippuria

(gluteenitonta) pastaa tai spagettia*

Kuori porkkana ja raasta karkealla terällä. Hienonna sipuli. Kuullosta kasviksia hetki öljyssä pannulla, ja lisää loput ainekset. Anna poreilla noin vartin.

Keitä pasta ohjeen mukaan. *Oma suosikkini on Urtekramin gluteeniton luomupenne, joka sisältää sekoituksen maissi-, riisi-, tattari- ja kvinoajauhoja (eikä mitään muuta).

Tsekkaa kastikkeen maut ja säädä tarvittaessa. Kaada kastike blenderiin tai esim. monitoimikoneeseen ja surauta sileäksi (pienet sattumat eivät haittaa).

Tarjoile pastan ja esimerkiksi tuoreen basilikan kanssa.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

SUPERHERKULLINEN KASVISPIZZAVUOKA (GF)


Oletko jo törmännyt kaupassa violettiin bataattiin..? Purppurabataatissa on hieman parfyymimainen tuoksu ja maku, ja juures ei ole ihan niin makea kuin se oranssi versio. Tuoreena käytettynä siitä saa aivan mahtavan värisen lopputuloksen, mutta kuumentaessa violetti väri muuttuu aika tummaksi ja komein väriloisto katoaa.

Olen ostanut violetteja bataatteja nyt muutamaan otteeseen, ja molemmilla kerroilla bataatit ovat harmikseni olleet vähintään puoliksi sisältä pilaantuneita, vaikka ulkoa näyttävätkin olevan kunnossa. En tiedä onko ollut vain huonoa tuuria vai mistä johtuu..

Tähänkin pizzamaiseen kasvisvuokaan oli tarkoitus tulla violetti pohja, mutta vain noin kolmasosa ostamistani purppurabataateista oli käyttökelpoisia, joten laitoin lopulta noin 1/3 violetteja bataatteja ja 2/3 oransseja bataatteja. Ehkä ihan hyvä niin, sillä lopputulos oli todella maukas! Oranssien bataattien lievä makeus saattaakin olla se ratkaiseva tekijä, mikä tekee kokonaisuudesta niin herkullisen.

Pizzavuoan juju on siinä, että pohja valmistetaan pelkästään bataatista, ilman mitään jauhoja. Vuoka on todella helppotekoinen, ainoa hieman työläämpi vaihe on bataattien raastaminen. Mutta laita vaikka joku perheenjäsen hoitamaan raastehommat sillä aikaa kun sinä toimit työnjohtajana. ;)


Kasvispizzavuoka (1 vuoallinen, gluteeniton & viljaton)

n. 600 g bataattia
1 luomumuna (ei välttämättä ole tarpeellinen, laitoin varmuuden vuoksi sidosaineeksi)
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua oreganoa
n. 1/2 tl suolaa
1 rkl öljyä (esim. kookosöljyä)

1 dl pakasteherneitä (sulatettuna)
n. 200 g (kirsikka)tomaatteja
n. 100 g mozzarellaa
halutessa: pinjansiemeniä

pari rkl pestoa
tuoretta basilikaa

Laita uuni lämpiämään 180-asteeseen.

Kuori bataatti/bataatit ja raasta se karkealla terällä. Jos käytät violettia bataattia, se on sen verran kuivaa, ettei nesteitä juuri irtoa, mutta purista oranssista bataattiraasteesta ylimääräiset nesteet pois (vaikka nyrkissä). Sekoita mausteiden ja munan kanssa (jos käytät).

Laita ruokalusikallinen öljyä uunivuoan pohjalle ja lämmitä vuokaa uunissa kunnes öljy on kuumentunut. Ota vuoka pois uunista, levitä pohjalle bataattiseos ja paahda pohjaa uunissa n. 15 minuuttia.

Leikkaa tomaatit ja mozzarella siivuiksi. Lisää herneet, tomaatit ja mozzarella (ja mahdolliset pinjansiemenet) paahdetun bataattipohjan päälle ja paahda vielä noin toiset 15 minuuttia. Lopussa voit paahtaa vuokaa hetken grillivastusten alle niin juusto hieman ruskistuu.

Ripottele pizzavuoan päälle pestokastiketta ja tuoretta basilikaa, ja tarjoile ruoka lämpimänä.

Ohje muokattuna Vegetarian Living -lehdestä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

HYVÄÄ KAUNISTA: PÄÄRYNÄ-LAKRITSITUOREPUURO (GF, V)


Monelle Instagramia selanneelle on varmasti tuttu anniskk-niminen, hauskoja ja erittäin koristeellisia smoothiekulhoja täynnä oleva tili. Ja ehkä olet jo käynyt Kampin keskuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa, uudehkossa Date + Kale -kahvila/ravintolassa.

Molempien takana on nainen nimeltä Anni Kravi, ja viimeimpänä tuotoksena ulos on putkahtanut vielä keittokirjakin. Anni liputtaa vahvasti kasvilähtöisen (plant-based) reseptiikan ja mahdollisimman vähän käsiteltyjen raaka-aineiden puolesta, ja sehän sopii hyvin tällekin tontille.

Hyvää kaunista -kirjan nimi on englanniksi Porridge, ja kirja on tosiaan täynnä erilaisia puuroja, niin lämpimiä kuin kylmiä tuorepuurojakin. Mutta on mukana myös smoothiekulhoja, suolaisia kulhoja, tahnoja, jälkkäreitä ja sen sellaista.

Kirjassa käytetään paljon erilaisia superfoodeja ja muita vähän erikoisempia raaka-aineita. Itsellänihän kaapit pursuilevat kaikenlaista pikkumurua ja superfoodhärpäkettä (löytyy jopa kirjassa mainittuja kuivattuja ruiskukkia ja sienijauheita), mutta ymmärrän ettei ns. normaaleilla ihmisillä tilanne ole sama. Kirjan ohjeissa näitä erikoisuuksia käytetään kuitenkin lähinnä vain puurojen ja muiden kulhojen päällisinä, ja näkisin että niiden tilalla voit hyvin käyttää sitä mitä kaapista tai pakastimesta sattuu löytymään ilman että reseptit kärsivät. Osan päällisistä vois myös valmistaa itse ja niihin löytyy kirjasta ohjeet.

Sanoisin että suloisen näköinen Hyvää kaunista sopii kaikille kulhoruokien ystäville ja terveellisestä ruoasta kiinnostuneille. Eniten kirjasta saavat irti varmaankin ne, joille tämäntyyppinen ruokamaailma on jo tutumpi, mutta ohjeet ovat sen verran helppoja ja yksinkertaisia, että kuka vaan voi niitä valmistaa.


Kokeilin testata kirjan päärynä-lakritsituorepuuroa, mutta oikaisin ohjeessa muutamassa kohtaa: reseptissä mainitaan itse tehty hamppumaito, mutta kaapissani sattui olemaan mantelimaitoa niin käytin sitä, heitin sekaan vaan hieman aitovaniljajauhetta ja kookosnektaria. En myöskään jaksanut tehdä omaa tahiniani, vaan käytin kaupan valmista. Puurosta tuli yllättävänkin kivanmakuinen – päärynän ja lakritsin maut sopivat todella hyvin yhteen!

Ohjeen nimi on bircher, mutta en ole ihan varma miksi, eikös se ole enemmin joku mysli eikä tämä mysliltä vaikuta... Alkuperäisessä ohjeessa nestettä on myös aika paljon, ja lopputulos jää mielestäni liian vetiseksi, joten vähentäisin nesteen määrää noin puolisen desiä. Ilman päällisiä tuorepuuro ei ole mikään maailman esteettisin ilmestys, mutta maku on onneksi kohdillaan. ;)

Päärynä-lakritsituorepuuro (1 annos)

1 (luomu)päärynä 
1 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 rkl chiansiemeniä
1/2 tl lakritsijuurijauhetta (laitoin itse hieman enemmän ja käytin lakritsijauhetta)
2 dl vaniljalla maustettua hamppumaitoa tai muuta kasvimaitoa*

Lisukkeet: kuivattu viikuna (laitoin aprikoosia)
mustikoita (en laittanut)
vadelmia
tyrnimarjoja tai karpaloita (en laittanut)
tahinia 
viipaloitua päärynää
laitoin lisäksi: chiansiemeniä

*Käytin mantelimaitoa ja maustoin sen 1 tl aitovaniljajauheella + 1 tl kookosnektarilla. Vähentäisin myös nesteen määrää noin puoli desiä.

Valmista puuro edellisenä iltana: pese päärynä ja leikkaa siemenkota pois. Raasta päärynä karkealla terällä. Sekoita huolellisesti muiden ainesten kanssa ja laita yön yli tekeytymään jääkaappiin.

Kaada aamulla puuro tarjoiluastiaan ja koristele lisukkeilla.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

torstai 9. maaliskuuta 2017

APRIKOOSI-LINSSITÄYTTEISET KURPITSAT (V, GF)


Inspiroiduin kovasti viime viikkoisesta Marokon matkastani, ja halusin heti testailla samaa makumaailmaa omassa keittiössäni.

Lisäksi bongasin lähikaupasta söpöjä pikkuisia myskikurpitsoita, oli pakko heti ostaa! Nämä minikurpitsat ovat suloisen ulkonäön lisäksi myös käytännöllisiä, sillä yksi kurpitsa on juuri sopivankokoinen syötävä yhdelle henkilölle, eli hävikinpelkoa ei ole samalla tavalla kuin niissä jättikurpitsoissa. Plus näiden käsittely on paljon helpompaa.

En saanut reissulla vielä tarpeekseni linsseistä, joten laitoin niitä kurpitsojen täytteeksi. Linssien tilalle kävisi hyvin myös esimerkiksi kvinoa. Ja kuivattujen aprikoosien tilalla voi käyttää myös esimerkiksi rusinoita tai kuivattuja taateleita, laita kuitenkin ehdottomasti jokin makea komponentti. Kokonaisuuteen tuli jotenkin todella onnistunut ja monipuolinen makumaailma vaikka reseptiikka syntyikin täysin improvisoiden. Tätä täytyy tehdä pian uudelleen!


Täytetyt kurpitsat (2:lle)

2 pientä myskikurpitsaa (tai 1 isompi)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 tl jeeraa
1/2 tl paprikamaustetta
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl korianterinsiemeniä tai jauhettua korianteria
suolaa + pippuria maun mukaan

paketti (esikypsennettyjä) linssejä
noin 1 dl kuivattuja aprikooseja
granaattiomenan siemeniä
tuoretta (vahvaa) minttua

2 rkl turkkilaista jogurttia (tai vegaaniseen versioon maustamatonta kaura/soijajogurttia)
1 rkl tahinia
1 tl sitruunanmehua
suolaa

Leikkaa kurpitsat puoliksi. Sivele leikkuupintaan hieman öljyä ja paahda 200-asteessa n. 30–40 minuuttia (tai enemmänkin kurpitsan koosta riippuen) kunnes kurpitsan sisus on haarukalla kokeiltaessa pehmeää.

Pilko sipuli pieneksi ja siivuta valkosipulinkynnet. Lämmitä miedolla lämmöllä n. 1–2 rkl öljyä ja kuullota sipuleita hetki. Lisää mausteet ja sekoittele vielä noin minuutti. Lisää lopuksi huuhdellut linssit ja sekoittele kunnes ne ovat lämmenneet. Maistele että mausteita on riittävästi ja lisää tarvittaessa. Ota pannu pois levyltä ja sekoita joukkoon pienemmäksi pilkotut aprikoosit.

Valmista jogurtti-tahinikastike vispaamalla aineet sekaisin. Jos kastike on kovin jähmeää, lisää siihen hieman vettä tai öljyä.

Ota paahdetut kurpitsat uunista ja kaavi siemenet pois. Lusikoi kurpitsan sisus linssien sekaan ja sekoittele tasaiseksi. Jos linssiseos on päässyt viilenemään, sitä voi lämmittää hetken. Täytä sen jälkeen kurpitsat linssiseoksella. Valuta kastike täytettyjen kurpitsoiden päälle ja viimeistele annokset ripottelemalla päälle reilusti tuoretta minttua ja granaattiomenan siemeniä.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

PALA MAROKKOA: CASABLANCA & MARRAKECH


Talvilomareissuni oli tänä vuonna vähän lyhyempi ja tavallista lähempänä. Kohteen kriteereinä oli sijainti Euroopan ulkopuolella, mutta suht lyhyen lennon päässä (ja sellainen missä en ole ennen käynyt, joten esimerkiksi Turkki, Egypti ja Israel olivat poissa laskuista), ja valinnaksi päätyi Marokko.

Marokosta ei ollut etukäteen ihmeempiä odotuksia. Tiesin että kyseessä on arabien asuttama muslimimaa, mutta kuitenkin sieltä maltillisemmasta päästä. Ja tämä pitikin hyvin paikkansa, esimerkiksi vain osalla naisista näkyi olevan hiukset peittävä huivi (hijab). Itse myös esimerkiksi kuljin ihan reteästi olkapäät paljaana jos oli kuuma päivä, enkä huomannut eroa suhtautumiseen siihen kun iltaisin pidin paksua takkia päällä – huutelua tuli yhtä paljon/vähän. Tähän huuteluun olin etukäteen varautunut, ja sitä saikin kuunnella enemmän kuin tarpeeksi. Välillä homma meni jopa niin överiksi ettei voinut kuin purskahtaa nauruun, mutta kaikkeen onneksi tottuu.


Vierailemamme kaupungit erosivat toisistaan kuin yö ja päivä.

Casablanca ei kaupunkina ole turistien suosiossa ja ymmärrän kyllä miksi. Kaupunki on pääosin aika rähjäinen ja likainen, ja joskus kauniita olleet siirtomaa-ajan valkoiset rakennukset ovat päässeet ränsistymään. Nähtävyyksiä ei ole oikeastaan kuin yksi: Hassan II:n moskeija. Moskeija on kyllä todella komean näköinen ja pihassa seisoo maailman korkein minareetti. Sisältä paikka oli rempassa joten valitettavasti emme päässeet sinne kurkistamaan.

Casablancassa on myös pitkä hiekkaranta, mutta aallot käyvät yleensä sen verran kovaa, ettei se ole varsinaisesti uimarien suosiossa. Reissullamme oli uimista ajatellen muutenkin turhan viileä keli, lämpötilat kun vaihtelivat päivästä riippuen 12–20 asteen välillä ja vasta Marrakechissa päästiin reilusti yli 20-asteen (jopa lähelle kolmeakymmentä astetta).

Hyvä puoli Casablancassa on se, että kun siellä on todella vähän turisteja niin meininki on tietyllä tavalla autenttisempaa. Mutta mitään itämaista eksotiikkaa sieltä ei kannata hakea.


Sen sijaan Marrakech (tai erityisesti sen vanha kaupunki eli Medina) on suoraan Tuhat ja yksi yötä -satukirjan sivuilta reväisty. Ja täältä löytyvät tietysti ne turistit lieveilmiöineen.

Medinan soukeissa eli kapeilla markkinakujilla on mahdotonta kulkea metriä pidemmälle ilman että joku huutelee perään tai yrittää muuten saada huomiosi, tarkoituksenaan toki myydä jotain. Samalla vasemmalla ja oikealla kaahaavat mopot ja skootterit hurjalla vauhdilla, joten saat koko ajan vilkuilla sivuillesi ettei joku ole ajamassa päälle. Ilmassa leijuu mausteiden ja parfyymien tuoksu sekoittuneena mätänevien roskien ja hevosenlannan hajuun. Kaikille aisteille jotain siis. ;)


Itse olen matkustanut paljon erilaisissa paikoissa ja en sinällään helposta hätkähdä, mutta Marrakechissa kärsivällisyyttä koetteli loputon rahan kärttäminen. "Hei oletko eksynyt, neuvon sinut oikeaan suuntaan, anna rahaa". "Hei kannoin laukkuasi 50 metriä, anna rahaa". "Otit kuvan jostain, anna rahaa". Nämä tyypit eivät lain mukaan saisi edes olla pyytelemässä rahaa (erityisesti oppaina esiintyvät) joten älä anna lanttiakaan. Todennäköisesti kinuaminen jatkuu tai saat kuulla jonkun nyyhkytarinan miten pyytäjän pitää ruokkia kolme pikkuvauvaa, mutta pysy tiukkana ja kävele pois.

Alueen keskusaukio Jemaa el-Fna on hälyisä ja kaoottinen keskittymä ruokakojuja, käärmeenlumoojia, hennatatuoijia, akrobaatteja ja kaupustelijoita. Omaan makuuni tämä oli liian turistirysämäinen paikka, mutta käy ihmeessä vilkaisemassa. Kunhan muistat pysyä kaukana apinoiden kanssa liikkuvista tyypeistä (eläinparat), niistä hennatatuoijista (yksi oli jo tuikkaamassa väriä käteeni ennenkuin ehdin edes kieltäytyä) ja oikeastaan kaikista muistakin (joku on koko ajan kiskomassa rahaa sinusta).


Muutamista epämääräisistä kohtaamisista huolimatta suurin osa marokkolaisista on hyvin ystävällisiä. Medinan basaarien kiertely on hauskaa hommaa, ja kaupustelu ei sinällään ole aggressiivista. Yleensä lyhyt non merci / no thanks, pään pudistus tai pelkkä ignooraus riittää hiljentämään huutelijan. Myynnissä ollut tavara näytti ihan asialliselta ja laadukkaalta kamalta (mm. paljon aitonahkaisia tuotteita), ei mitään aasialaisilta markkinoilta tuttua halpakrääsää.

Pyrin ostamaan matkoilta hyvin vähän mitään ei-käyttötuliaisia, joten tältä reissulta toin mukanani vain mm. hieman mausteita, yhden pikkulautasen ja Marokon erikoisuutta eli arganöljyä. Arganöljy valmistetaan arganpuun pähkinöistä jauhamalla ja siitä on olemassa ruoanlaittoon ja ihonhoitoon käytettäviä versioita. Sitä myydään kaikkialla kohtuulliseen hintaan eli on vähän tuollainen pakollinen tuliainen melkeinpä.


Ruokapuolella odotin lähi-itään kallellaan olevia makuja ja ihania mausteita. Maustepuoli tosin jäi melko vajaaksi, jostain syystä sain syödäkseni pääosin hyvin miedosti maustettua ruokaa, en tiedä oliko sitten vain huonoa tuuria. Mutta ruoka oli yleisesti ottaen kaikkialla ihan hyvää kuitenkin.

Kasvisruokaa tuntui olevan aika huonosti saatavilla, usein ainoa vaihtoehto oli couscous kasviksilla tai harira-niminen linssikeitto. Jälkimmäinen oli kyllä hyvää, mutta ei samaa ruokaa viitsi kovin monena päivänä syödä. Perinneruoka taginea oli tarjolla laajasti, mutta kannattaa kysyä tuleeko annoksen mukana kasviksia, ja jos ei niin tilata ne extrana. Muuten saattaa käydä niin, että pöytään tulee saviruukussa yksi ainoa iso klöntsä lammasta eikä kirjaimellisesti mitään muuta.

Joka välissä tarjoillaan hyvänmakuista minttuteetä, mutta varmista ensin onko juoma complimentary ja kannattaa pyytää se ilman sokeria (ellet pidä supermakeasta juomasta). Ravintoloissa pöytään tuodaan yleensä myös kupillinen (tai useampi) erilaisia ja herkullisia oliiveja, nam!

Ihanaa tuorepuristettua appelsiinimehua on kaikkialla saatavilla ja se on todella edullista. Esimerkiksi toisen hotellimme aamiaisella oli niin iso kannullinen mehua, etten edes jaksanut juoda kaikkea! Katukojuista lasillisen tuorepuristettua mehua saa puoli-ilmaiseksi eli noin 50 sentillä.


Tässä vielä muutama hotelli- ja ravintolavinkki mikäli suunnittelet matkaa samoille suunnille.

Hotellit
Le 135 Hôtel: Moderni ja edullinen hotelli Casablancassa, business-tyyliset siistit ja tilavat huoneet.
Riad da Essalam: Ihanan tunnelmallinen ja koristeellinen riad Marrakechin vanhassa kaupungissa (kuva huoneesta ylempänä kollaasissa).

Ravintolat 
Yleinen huomio: ravintoloissa ei usein löydy englanninkielistä menua (ainakaan Casablancassa) joten jos et osaa yhtään ranskaa, kannattaa ladata esim. Google Translate -applikaatio.

Casablanca
Le Patio: Hieman modernimpaa (ranskalais-marokkolaista) ruokaa, söin hyvänmakuisen kala-annoksen. Sisäpihalla kiva puutarha.
Khos: Kahvila, josta saa hyvin erikoisruokavalioruokaa, mm. gluteenitonta ja vegaanista. Söin ihan maittavan, mutta kokoon nähden vähän kalliin (n. 15 €) brunssin (toisiksi alin kuva: mm. munakasta, hummusta, ja ilmeisesti teff-jauhoista tehtyjä lettuja)
Soucial Boulevard: Fantastinen palvelu, valmistivat meille aamiaista toiveidemme mukaan ohi listan.
Al Mounia: Suosittu paikka, jota suosittelen hieman varauksella. Perinteistä marokkolaista ruokaa kauniissa rakennuksessa, mutta mielestäni ylihintainen. Plus rahastivat minttuteestä, mitä mikään muu paikka ei tehnyt.

Marrakech (Medina)
Narajn: Lyhyt, mutta ehkä koko reissun kiinnostavin ruokalista, täältä löytyi myös vegeruokaa helposti. Ruoka modernia marokkolais-libanonilaista (alin kuva: kurpitsaa, tahinia ja za'ataria)
Dar Anika: Kaunis miljö, hyvää (melko perinteistä) ruokaa ja äärimmäisen hyvä palvelu.
Pepe Nero: Marokkolais-italialaista ruokaa, reissun kenties parhaat ruoat löytyivät täältä.

***
Suosittelen Marokkoa lämpimästi matkakohteena, kunhan pidät mielessä muutaman jutun: anna huuteluiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja pidä rahankärttäjien suhteen tiukka linja. Ja muista tinkiä kaikesta! :)

torstai 23. helmikuuta 2017

HYVÄN MIELEN RAIKAS SITRUSPUURO (V)


Sain todella v-mäisen sotkun aikaiseksi muutama päivä sitten. Pesin keittiön altaan päällä kivistä ja erittäin painavaa mortteliani, kun se lipsahtikin liukkaista sormista suoraan altaaseen. Joka on siis valkoista posliinia. Toivoin heti että olisin selvinnyt tilanteesta säikähdyksellä mutta nope –  pohjaan tuli joka puolelle risteileviä hiusmurtumia. :( Onneksi allas pitää edelleen vettä, mutta eihän sinne uskalla mitään laskea ettei räsähdä paloiksi koko paska. Korjausta odotellessa..

Kokkausinspiraatio katosi saman tien, joten ei muuta kuin helppo ja nopea lohturuoka kehiin. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa yleensä jonkinlaista herkkupuuroa.

Raikas ja puuro eivät yleensä ole sanoja jotka löytyy samasta lauseesta. Tai makuja jotka löytyvät samalta lautaselta. Mutta tulipa testattua että sekin on mahdollista, kun pöydällä pitkään kypsynyt, erittäin muhkeassa kunnossa oleva veriappelsiini piti saada käytettyä johonkin. Epäilin hetken sopisiko hedelmämehu puuroon, kun minulla on hieman kammoja maitomaisten ja mehumaisten asioiden yhdistämisestä. Mutta ei hätää, lopputulos olikin tosi maukas ja juuri sopivan raikas! Extraväriksi laitoin mukaan hieman kurkumaa ja päälle tein makeankirpeää kastiketta.

Tuli vähän parempi mieli.


Raikas sitruspuuro (1 isohko annos)

2 dl kauramaitoa
1 dl kookosmaitoa
1 1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
ripaus aitovaniljaa tai vaniljauutetta
pieni ripaus suolaa
1 veriappelsiinin mehu
halutessa: ripaus kurkumaa
halutessa: hieman raastettua inkivääriä

päälle halutessa:
1 rkl kookosmannaa
1 tl kookosnektaria
muutama tl veriappelsiinin mehua
aitovaniljaa

Kiehauta kaura- ja kookosmaito. Lisää hiutaleet ja mausteet. Keitä puuroa välillä sekoittaen noin viitisen minuuttia tai pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita loppupuolella joukkoon veriappelsiinin mehu.

Jos teet kastiketta: sulata kookosmanna pehmeäksi. Vispaa sekaan hieman makeutusta ja nestettä tarpeen mukaan, kunnes koostumus on sopivan juokseva. Valuta puuron päälle ja nauti heti.

************

Blogi ja minä lähdemme pienelle talvilomalle, joten palaillaan muutaman viikon päästä! Aurinkoisia talvipäiviä! 

tiistai 21. helmikuuta 2017

APRIKOOSI-KVINOA-MYSLIPATUKAT (GF, V)


Innostuin edellisen postauksen kolmivärisestä Kvinoa-Mixistä sen verran, että testailin heti perään toistakin reseptiä. Olen testannut kvinoaa välipalapatukoissa ennenkin ( -> viikuna-kvinoapatukat), ja todennut sen sopivan patukoihin erinomaisesti. Tällä kertaa halusin valmistaa myslimäisempiä patukoita, sellaisia jotka paahdetaan uunissa.

Kokelin ensin paahtaa itse kvinoaa kattilassa (puffed quinoa), mutta sain onnistumaan vain muutaman paahdetun jyväsen ja kasan mustia palaneita. Tässä on jokin sama kirous kuin maissijyvissäkin, en vain yksinkertaisesti saa niitä kunnolla paahdettua popkorniksi, vaan aina osa palaa ja osa ei paahdu ollenkaan. Ehkäpä joudun ostamaan kvinoani valmiiksi paahdettuna (mistäs sitä saisi..?).

Mutta vaikka en saanut näihin patukoihin popkvinoaa, niin tavallinen versio sopii oikein hyvin myös. Kvinoa tuo patukoihin mukavasti rapeutta ja pähkinäistä makua, ja kuivattu aprikoosi viimeistelee kokonaisuuden. Nams!


Aprikoosi-kvinoa-patukat (n. 8–12 kpl koosta riippuen)

1 dl (kuorellisia) manteleita
1 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl kvinoaa

1 dl kuivattuja aprikooseja
2–3 rkl nestemäistä makeutusta (esim. kookosnektari tai ei-veganiseen versioon hunaja)
2 rkl neutraalinmakuista öljyä (esim. oliiviöljy tai sula kookosöljy)
1 pellavamuna (1 rkl pellavansiemenrouhetta + 3 rkl vettä) tai 1 luomumuna
ripaus suolaa

Huuhtele ensin kvinoaa hetki siivilässä juoksevan veden alla ettei siitä tulee kitkerää.

Rouhi mantelit hieman pienemmiksi. Laita kaurahiutaleet, mantelit ja kvinoa paistoastiaan. Paahda 180-asteessa 8–10 minuuttia, tai kunnes kvinoa on saanut hieman väriä. Heiluttele astiaa paistamisen puolivälissä.

Sekoita pellavansiemenrouhe ja vesi keskenään, ja laita tekeytymään muutamaksi minuutiksi.

Pilko aprikoosit pienemmäksi. Sekoita paahdetut ainekset aprikoosien, makeutuksen, öljyn, pellavamunan ja suolan kanssa sekaisin. Maista ja lisää makeutusta tai suolaa tarvittaessa.

Painele massa n. 10 x 20 cm kokoiseen, leivinpaperilla vuorattuun astiaan. Paahda 180-asteessa n. 25–30 minuuttia, kunnes pinta on muuttunut kullanruskeaksi. Tarkkaile ettei pinta pääse ruskistumaan liikaa.

Anna jäähtyä ja leikkaa patukoiksi tai neliöiksi. Patukat ovat parhaimmillaan tuoreeltaan, mutta säilyvät myös hyvin muutaman päivän jääkaapissa.


PS. Jos et ole jo käynyt tilaamassa itsellesi Risellan tarjoamaa kvinoa-tuotenäytettä niin teepäs niin täällä. Samalla voit tsekata Instagram-kisan ohjeet.