Syötävän hyvä: syyskuuta 2017
Tietoa mainostajalle ›

perjantai 29. syyskuuta 2017

MAAPÄHKINÄVOI-RAAKASUKLAA


Uusin mottoni on: jos jonnekin voi laittaa maapähkinävoita, laitan sinne maapähkinävoita. Ja joskus laitan vaikka se ei kyseiseen yhteyteen niin sopisikaan.. 

Mutta suklaan kanssa se sopii! Niinkuin ainakin kaikki Snickers-fanit jo tietävätkin. 

Näistä tuli niin hyviä että söin melkein koko levyn yhdeltä istumalta (maltoin sentään sen verran hillitä itseäni että levystä riitti kahdeksi illaksi).

Kokeile ja et kadu. :)

Maapähkinävoi-raakasuklaa

Suklaa
1/2 dl sulaa kookosöljyä
1 dl sulaa kaakaovoita
n. 1 dl raakakaakaojauhetta
n. 2 rkl kookonektaria tai vastaavaa
rouhaisu suolaa

halutessa: 1 tl lesitiiniä (toimii emulgaattorina)

Maapähkinävoi-massa
2 rkl maapähkinävoita
n. 1 rkl kookosnektaria
2 rkl sulaa kaakaovoita

suolapähkinöitä ja esim. suolattuja manteleita

Vispaa suklaan ainekset keskenään sileäksi massaksi. Säädä makeutusta oman maun mukaan. Suklaamassa saa jäädä notkeaksi mutta ei täysin vesimäisen juoksevaksi, lisää kaakaojauhetta tarvittaessa.

Vispaa myös maapähkinävoi-massan ainekset yhteen. Jos massa tuntuu kovin jähmeältä (tämä riippuu siitä miten juoksevaa käyttämäsi maapähkinävoi on), voit lisätä mukaan pienen tilkan vettä.

Kaada suklaamassa muotteihin tai leivinpaperilla päällystetylle levylle/astiaan. Valuta maapähkinävoi-massa suklaan päälle ja levitä sitä esim. tikulla ympäriinsä.

Ripottele päälle osittain murskattuja pähkinöitä. Laita suklaa hetkeksi pakkaseen jähmettymään (puolisen tuntia pitäisi riittää). Leikkaa levystä pienempiä paloja. Suklaa pehmenee hyvin nopeasti joten sitä kannattaa säilyttää pakastimessa.

tiistai 26. syyskuuta 2017

MAC'N'CHEESE ILMAN MAITOA, JUUSTOA JA VEHNÄÄ (GF, V)


Eli mitä jää jäljelle jos jenkkiklassikko mac'n'cheese:stä otetaan melkeinpä ne oleellisemmat ainesosat pois?

Joku puristi siellä saattaa älähtää, mutta mielestäni tästä versiosta tuli oikein herkullinen! Maku on tietyllä tavalla edelleen kermaisen juustoinen, ja ähkykin on mahdollista saavuttaa, vaikka tämä ohje alkuperäistä terveellisempi onkin.

Avainasemassa tässä reseptissä on yllättäjä – nimittäin kurpitsa! Myskikurpitsan kun paahtaa ja vetää soseeksi, saadaan mainio perusta useampaankin reseptiin, alkaen peruskurpitsakeitosta erilaisiin kakkuihin, ja myös juustomaiseen kastikkeeseen. Joissain hypermarketeissa saattaa kurpitsasosetta olla myynnissä myös valmiiksi tölkitettynä (canned pumpkin pure, tämä tuntuu olevan myös yksi jenkkikeittiön kulmakiviä).

Kurpitsasoseen valmistaminen ei ole ollenkaan niin vaikea juttu miltä se ensin saattaa kuulostaa, halkaiset kasviksen vain puoliksi ja paahdat sen. Ja koska kypsä kurpitsanliha irtoaa näppärästi kuoresta lusikoimalla, hankalan kuorimisvaiheen voi unohtaa.

Tein ohjeesta vegaanisen käyttämällä ravintohiivahiutaleita. Ei-vegaaniseen versioon voi tilalle laittaa esim. raastettua parmesaania. Ja pastana voi tietysti käyttää myös mitä vaan tavallista pastaa mikäli vehnä sopii omaan ruokavalioon.


Vegaaninen mac'n'cheese (2 annosta)

(gluteenitonta) pastaa, 2–3 dl per syöjä 
(käytin Urtekramin riisijauhoista tehtyä penneä)

2 1/2 dl kurpitsasosetta*
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl kurkumaa
1/2 dl kookoskermaa
n. 2 rkl ravintohiivahiutaleita
suolaa

*Soseen valmistus: leikkaa 1 myrskikurpitsa pitkittäin kahtia, ja laita puolikkaat leivinpaperilla päällystetylle levylle leikkauspinta alaspäin. Paahda 200-asteessa n. 45 minuuttia, tai kunnes kurpitsanliha on kunnolla pehmennyt. Kaavi siemenet pois, lusikoi loppu kurpitsa esim. blenderiin tai monitoimikoneeseen, ja aja sileäksi. Yhdestä isosta kurpitsasta tulee n. 5 dl sosetta, joten sitä voi hyvin hyödyntää muuhunkin tai esim. pakastaa.

Valmista pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Leikkaa sipuli ja valkosipulinkynnet pienemmäksi. Laita kattilaan reilu lusikallinen öljyä ja kuullota sipuleita keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää savupaprika ja kurkuma, ja sekoittele vielä minuutin pari.

Lisää kattilaan kurpitsasose, kookoskerma, ravintohiivahiutaleet ja tilkka vettä (n. 2 rkl). Lämmitä seos kuumaksi ja mausta suolalla. Maista ja lisää esim. ravintohiivaa jos siltä tuntuu. Kaada kaikki ainekset esim. blenderiin tai monitoimikoneeseen, ja aja sileäksi.

Sekoita kastike valmiin pastan kanssa ja ripottele päälle halutessasi tuoreyrttejä (esim. timjamia tai lehtipersiljaa). Tarjoile ruoka heti lämpimänä.

perjantai 22. syyskuuta 2017

HAUSKAT SATEENKAARI-KASVISLEIVÄT (GF)


Kaikesta teknologiamyönteisyydestäni huolimatta vanhat kunnon paperikirjat on yksi sellainen asia mihin syydän rahaa kymppikaupalla joka kuukausi. Ruokakirjoja, romaaneja, taidekirjoja.. näitä ostan eniten.

Kiitos Adlibriksen ja Bookdepositoryn maailman kirjakaupat valikoimineen ovat vain parin klikkauksen päässä. Toki old school kirjakaupoissakin selailu on mukavaa hommaa.

Ostin hetki sitten Green Kitchen Stories -blogin Green Kitchen at Home : Quick and Healthy Food for Every Day -keittokirjan. Omistan myös sarjan kaksi aiempaa kirjaa, ja tämäkin on kyllä tosi hyvä. Korvamerkkailin kiinnostavia reseptejä, kunnes totesin että voisin korvamerkitä n. 70 % kirjan sisällöstä. Tässäpä erinomainen kirja kaikille innovatiivisesta vegekokkailusta kiinnostuneille.


Ensimmäiseksi halusin testata hauskannäköisiä vegetable flatbreads eli kasvisleipiä. Näihin uppoaa ihan huomaamatta aimo annos kasviksia – sopii siis erityisen hyvin perheisiin, joissa lapset pitää huijata syömään lisää kasviksia.

Tein leipiä kolmea eri väriä. Alkuperäisessä ohjeessa mausteita oli aika minimaalisesti, itse lisäsin mukaan vähän enemmän makuja: vihreään tuoretta basilikaa, pinkkiin chiliä, ja oranssiin kurkumaa ja savupaprikaa. Itse leivät ovat hyvin miedoin makuisia joten lisämaustaminen kannattaa! Niitä voi laittaa jopa vielä reilummin mitä ohjeessa lukee. Omaksi suosikikseni näistä nousi oranssi leipä, tämä johtuu ehkä savupaprikasta koska mihinkäs se ei sopisi.

Koostumus leivissä jää hieman pehmeäksi, joten ne kannattaa päällystellä vasta juuri ennen tarjoilua etteivät pehmene lisää. Päälle laitoin mm. lehtikaalipestoa, punajuurihummusta, buffalomozzarellaa ja avokadoa. Harvoinpa saavat voileivät näin hyvälle tuulelle. :)



Sateenkaari-kasvisleivät (n. 12 kpl)

Vihreä
3 dl parsakaalimurua (n. 1/2 parsakaalin kukinnot)
3/4 dl mantelijauhoa
1 luomumuna
reilu kourallinen tuoretta basilikaa
1/2 tl kuivattuja yrttejä (esim. timjami, rosmariini, oregano)
reilu rouhaisu suolaa

Oranssi
2 dl kukkakaalimurua (n. 1/4 kukkakaalia)
1 dl raastettua porkkanaa (n. 1 iso porkkana)
1 dl mantelijauhoa
1 luomumuna
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl kuivattuja yrttejä (esim. timjami, rosmariini, oregano)
reilu rouhaisu suolaa

Pinkki
2 1/2 dl kukkakaalimurua (n. 1/4 kukkakaalia)
1/2 dl raastettua punajuurta (n. 1 punajuuri)
1 dl mantelijauhoa
1 luomumuna
1/2 tl chiliä
1/2 tl kuivattuja yrttejä (esim. timjami, rosmariini, oregano)
reilu rouhaisu suolaa

Mikäli teet vaan yhtä makua/väriä, määrät kannattaa laittaa seuraavasti: n. 1 litra kasvisraastetta, 2 1/2 dl mantelijauhoa, 2 tl kuivattuja yrttejä, 4 luomumunaa.

Aja parsakaali esim. monitoimikoneella hienoksi muruksi. Sama juttu kukkakaalille.

Raasta porkkana ja punajuuri. Punajuuresta kannattaa puristaa ylimääräiset nesteet pois.

Pinkistä leivästä värit vähän haalistuvat paistettaessa, tummemman sävyn saat laittamalla enemmän punajuurta.

Sekoita kaikki ainekset keskenään yhteen (per väri). Oranssiin ja pinkkiin tulee hieman enemmän mantelijauhoa, koska niiden massa on vihreää kosteampaa.

Taputtele massoista leivinpaperin päälle hieman yli puolen sentin paksuiset levyt. Paista 200-asteessa n. 25 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ja irrota paperi varovasti. Leikkaa levyt pienemmiksi leiviksi. Ulommaisia reunoja voi halutessaan leikata hieman siistimmäksi.

Tarjoile leivät haluamasi täytteiden kanssa. Leivät säilyvät hyvin muutaman päivän jääkaapissa.

tiistai 19. syyskuuta 2017

KAUPUNGIN PARAS (MYÖS GLUTEENITON) LEIPÄ LÖYTYY LEVAINISTA


Kun sain kutsun illalliselle Levainiin, olin ensin hieman skeptinen. Kannattaako minun mennä hapanjuurileivästään tunnettuun leipomoon syömään. Sain kuitenkin takaisin viestiä että kannattaa ehdottomasti tulla, Levainissa ollaan erikoistuttu myös gluteenittomaan leivontaan! Tämäpä iloinen yllätys.

Toinen yllätys oli se, että paikka ei olekaan pelkkä leipomo, vaan yhdistelmä kortteliravintolaa ja leipomoa. Paikasta saakin kaikenlaisia annoksia aamupalasta lounaaseen (mm. salaatteja), ja illallisellekin löytyy useita vaihtoehtoja. Drinksullekin sopii pistäytyä.

Mutta palataan niihin leipomotuotteisiin. Harmittavan usein ravintoloissa tarjoiltava gluteeniton leipä on (edelleen) koostumukseltaan aika sahanpurumaista, ja erityisesti kaupan valmiit leivät ovat täynnä vaikka mitä epämääräisyyksiä joita ei tee mieli laittaa suuhunsa. Tästä ei kuitenkaan Levainissa ole huolta. Kaikki leivät leivotaan paikan päällä ja gluteenittomat tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia. Ja maku ja koostumus ovat aivan erinomaisia, kenties parhaita mitä olen maistanut!


Vai mitä sanotte näistä: taustalla näkyvä, syntisen rasvainen (ja täten luonnollisesti superherkullinen) Egg Sanchwich eli munahampurilainen, joka  sisältää kananmunaa, cheddaria, shirachakastiketta, paahdettua briossia, sekä valinnan mukaan joko pinaattia, pekonia tai makkaraa.

Etualalla taas on vuokaleipä, jonka päällä keko karamellisoitua sipulia, munakoisoa, uunikuivattua tomaattia, mozzarellaa ja pestoa. Annoksen (Monte Rosso) saa toki myös perinteisenä versiona eli kinkku-juustotäytteellä, ja se taitaakin olla paikan ns. signature dish.

Listalta tilattaessa kyseiset leivät ovat isompia kooltaan, eli käyvät jo yksinään pienestä ateriasta.



Paikalle kutsuttu pieni bloggaajajoukkomme pääsi testaamaan myös Bread Service -nimistä jaettavaa annosta yhdistettynä Charcuterieen, eli pöytää täynnä kaikkea herkullista kuten: ryytisinappia, marinoituja oliiveja, paahdettuja manteleita, kurkumahummusta, muhammaraa, pikkelöityjä kasviksia, ja erilaisia juustoja ja leikkeleitä. Ja niitä leipiä.

Itse sain vielä erikoisuutena korillisen gluteenittomia leipiä ja siemennäkkäreitä. Aivan älyttömän herkullisia! Utelin paikan itseleivotun gluteenittoman leivän raaka-aineita, ja se sisältää kuulemma sekoituksen durra-, maissi-, riisi- ja perunajauhoja. Tarkempi resepti jääköön salaisuudeksi.

Jälkiruoaksi tuli vielä erikoisruokavalioystävällinen juustokakkupalanen, jonka pohja on kauracrumblea ja vegaaninen täyte sisältää mm. kookoskermaa ja tofuttia (eli soijapohjaista tuorejuustoa).


Tietysti Levain on myös täydellinen valinta niille, jotka vehnää sietävät.

Juureen leivottua uunituoretta leipää saa koko päivän, ja viimeinen leipä tulee uunista ulos iltapäivällä. Eli esimerkiksi töiden jälkeenkin on mahdollista käydä nappaamassa mukaan tuoretta leipää kotiinsa, ainakin niiden jotka asuvat Punavuoressa.

Paikan ykköstuote The Levain eli vehnäjuureen leivottu hapanjuurileipä ei sisällä hiivaa, ja se saattaa sopia myös niille jotka normaalisti saavat vehnätuotteista vatsaoireita. Tiskiltä löytyy myös mm. pastéis de nataa (tästä ei valitettavasti ole gluteenitonta versiota, nyyh) ja kaikenlaista muutakin herkkua, kaikki pieteetillä valmistettuna.

Kannattaa huomioida että gluteenittomat tuotteet leivotaan samassa tilassa muun leivän kanssa, eli erittäin herkille ne eivät sovi.

Ei kai tässä voi muuta sanoa kuin että suosittelen lämpimästi testaamaan tämän Punavuoren helmen, olet sitten erikoisruokavaliolla tai et.


Illallinen saatu blogin kautta.

perjantai 15. syyskuuta 2017

PIENI SIENIOPAS JA YKSI SIENIPASTA (GF) + SIENISALAATTI


Ensimmäinen sieni jonka opin lapsena tunnistamaan oli karvarousku (tai tutummin karvalakki). Niitä kasvoi leikkimökin vieressä, joten sieniä ei voinut olla huomaamatta, niihin meinasi välillä suorastaan kompastua.

Kotitalomme vieressä oleva metsä oli siinä mielessä vähän yksipuolinen sienimetsä, että sieltä löytyi ainoastaan rouskuja. Ei koskaan edes yhden yhtä tattia, ja rouskuistakin suurin osa oli kangasrouskuja. Kyseinen sienilaji tuli siis paremmin kuin hyvin tutuksi, ja meni varmaan kauan ennen kuin aloin tunnistamaan metsässä muitakin sieniä.

Vaikka en varsinaisesti ole syksyihminen, vuodenajan yksi parhaita puolia eittämättä onkin sienestäminen. Siis silloin kun löydät sieniä, muutoin se on äärimmäisen turhauttavaa. Syksyn ensimmäinen sieniretki muutamia viikkoja sitten ei ollut kovin onnistunut: tuloksena 0 sientä. Seuraava retki mökkitontilla oli jo merkittävästi parempi, kun löytyi kourallinen herkkutatteja.

Ja nyt tämä viimeisimmän retken saldo oli jo aika hyvä, erityisen iloinen olen noista mustatorvisienistä, niitä kun on todella vaikea huomata maastosta. Nytkin kävi niin, että kyykistyin tarkastelemaan ihan eri sientä ja samalla bongasin vieressä noita mustilta roskilta näyttäviä torvisieniä. Ja samalla huomasin että seisoin parhaillaan osan päällä.


En ole (ainakaan vielä) mikään sienekspertti, ja lajirepertuaarini on edelleen kohtuullisen rajoittunut. Voisikin ottaa tavoitteeksi opetella joka syksy yksi tai kaksi uutta sientä poimittavaksi. Hyvä keino oppia lisää olisi myös käydä kokeneemman sienestäjän kanssa samoamassa metsiä, jos suinkin vain mahdollista.

Esittelen tässä nyt nämä muutamat sienet mitkä löysin viime retkellä. Näiden lisäksi tunnistan mm. erilaisia tatteja, suppilovahveron, lampaankäävän ja kantarellin, mutta niitä ei tällä metsäreissulla osunut kohdalle.

Pieni sieniopas saattaa saada jatkoa, mikäli onnistun löytämään tässä syksyn aikana lisää erilaisia sienilajeja. Mikäli sinulla on vinkkejä tai omia suosikkeja helposti tunnistettaviin ja hyviin ruokasieniin, kuulen niistä mielelläni. :)


Kangasrousku

Ehkä yksi yleisimmistä sienistä, itse kutsuisin jopa Suomen kansallissieneksi. Moni sienestäjä jättää tämän ja muut rouskut metsään, koska sieni vaatii ryöppäyksen, eikä se ole senkään jälkeen valtavan monikäyttöinen. Mutta rousku sopii kyllä erinomaisesti suolasieneksi tai sienisalaattiin, joten en väheksyisi sitä ollenkaan.

Sienisalaatissa kannattaa yleensä käyttää 1/3 kangasrouskua ja loput muita rouskuja, koska kangasrousku on keittämisenkin jälkeen hieman pippurinen maultaan. Sienisalaattia varten ryöppää kangassieniä ensin kiehuvassa vedessä vähintään 10 minuuttia, ja huuhtele sen jälkeen huolellisesti.


Haaparousku

Myös melko yleinen sieni. Kostealla säällä lakki on helposti aika limainen. Metsässä on useita muitakin harmaita rouskuja jotka menevät helposti sekaisin keskenään, mutta suurin osa niistä on syötäviä. Ainoan poikkeuksen tekee pahanmakuinen lakritsirousku, jonka erottaa haaparouskusta ainakin siitä, että haapiksen maitiaisneste on valkoista ja lakritsirouskun väritöntä.

Haaparousku alkaa nopeasti tummua poimimisen jälkeen, joten se kannattaa käsitellä aika nopeasti. Ryöppää sientä kiehuvassa vedessä n. viitisen minuuttia ja huuhtele huolellisesti.


Mustatorvisieni

Näitä mädäntyneiltä lehdiltä näyttäviä sieniä on erittäin vaikea bongata metsästä, mutta kun löydät yhden niin lähistöllä on todennäköisesti suuri joukko lisää sieniä. Nuoremmat yksilöt ovat selkeästi suppilomaisia (vähän kuin mustia suppilovahveroita), vanhemmiten lakkiin tulee lisää kokoa ja poimuisuutta.

Tosi hyvä sieni ihan vaikka vaan pannulla paistettuna, ja myöskin kuivattuna jolloin maku vahvistuu entisestään.


Rusko- ja vaaleaorakas

Orakkaat on helppo tunnistaa keltaisesta väristä ja lakin pillimäisestä alareunasta. Moni saattaa ensin luulla orakasta kantarelliksi, ja lähemmällä tarkastelulla pettyä, mutta ei kannata herätä orakkaita menemään (kuten huomasin että joku oli metsässä tehnyt). Orakkaista kannattaa poimia lähinnä pienempiä ja nuorimpia yksilöitä, koska sieni alkaa maistumaan hieman kitkerältä vanhentuessaan.

Nämä sienet paistoin mustatorvisienten kanssa pannulla, josta syntyikin aika perinteinen, mutta silti erinomainen pastakastike. Ohje löytyy alta.

**********

Sienisalaatti rouskuista

n. 1/2 l erilaisia rouskuja
1 pieni punasipuli
2 rkl smetanaa
suolaa
halutessa: pieni tilkka omenaviinietikkaa

Ryöppää ensin rouskut. Leikkaa tai hakkaa ne sen jälkeen pienemmiksi paloiksi.

Silppua sipuli. Jos vatsasi ei siedä raakaa sipulia, sipulisilppua voi pikaisesti kuumentaa esim. mikrossa, jolloin maku hieman pehmenee. Sekoita kaikki ainekset keskenään, maista ja lisää suolaa tarvittaessa. Itse kaipasin salaattiin myös hieman hapokkuutta, joten lisäsin tilkan etikkaa. Laita salaatti hetkeksi tekeytymään jääkaappiin. Tarjoile esim. lisukkeena tai leivän päällä.


Sienipasta (1 iso annos)

(gluteenitonta) pastaa tai spagettia

n. 2 kourallista sieniä (laitoin mustatorvisieniä, orakkaita ja jääkaapista löytyneitä jämäkantarelleja)
1 valkosipulinkynsi
2 rkl smetanaa
suolaa + pippuria
pari rkl raastettua parmesaania
halutessa tuoreyrttejä, kuten basilikaa, timjamia tms

Valmista pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Itse käytin Urtekramin gluteenitonta riisijauhoista valmistettua spagettia.

Kuori ja leikkaa valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipulia pannulla keskilämmöllä lorauksessa oliiviöljyä. Lisää pienemmäksi pilkotut sienet pannulle ja sekoittele hetki. Lisää lopuksi smetana, suola ja pippuri, ja paistele kunnes ylimääräinen neste on haihtunut.

Sekoita kastike pastan kanssa, nosta lautaselle ja sirottele päälle reilu annos parmesaania. Viimeistele halutessasi tuoreyrteillä, ja syö annos heti lämpimänä.

tiistai 12. syyskuuta 2017

MAROKKOLAISTYYPPINEN SALAATTI IHANALLA KASTIKKEELLA (GF, V)


Palatessani toissa viikolla Skotlannin reissulta huomasin ilokseni, että taloyhtiömme julkisivuremppa on loppusuoralla ja suojaukset ja telineet ikkunan edessä olivat poistuneet. Jippii viimeinkin kunnolla valoa!

Ja kohta alkaakin kaamos. Oh well.

Kerroin reissupostauksessa Edinburghissa sijaitsevasta kahvilasta, jossa söin todella maukkaan marokkolaisvaikutteisen salaatin. Salaatin The Juttu oli kuitenkin kastike ja tämä herkullinen soosi oli valmistettu cashewpähkinöistä. Päätin heti sopivan tilaisuuden tullen kokeilla vastaavaa kotikeittiössäni.

Tarkkaa reseptiä minulla ei siis ollut tiedossa, mutta soveltamalla pääsin maussa hyvin hyvin lähelle – tästä tuli tosi hyvää! Kastike on ihanan kermainen ja hieman mausteinen, ja itse salaatista löytyy monipuolisesti lisää makuja ja erilaisia tekstuureja. Kastikkeessa ei ole varsinaisesti mitään työläitä vaiheita, kunhan muistat laittaa cashewt likoamaan etukäteen (näin ne menevät helpommin sileäksi), vähintään tunti on hyvä, mutta pidempi aika vielä parempi.

Tämä on siinäkin mielessä kätevä ruoka, että sen voi aivan hyvin syödä kylmänäkin, ja vaikka valmistaa jo edellisenä päivänä seuraavan päivän lounasevääksi.

Käytin omassa salaatissani tattaria, mutta esim. kvinoa sopii tilalle hyvin. Miksei couscouskin mikäli vehnä ei ole ongelma.


Marokkolaishenkinen salaatti

1 dl tattaria / kvinoaa / riisiä
pätkä kesäkurpitsaa (itse laitoin muutaman minikesäkurpitsan)
reilu kourallinen mustakaalia / lehtikaalia / pinaattia
1 1/2 dl keitettyjä kikherneitä
1 appelsiini
3–4 pehmeää taatelia 
1 punasipuli
tuoretta (vahvaa) minttua

Kermainen cashewkastike

1 dl cashewpähkinöitä (liota etukäteen vähintään tunti)
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl valkosipulijauhetta
n. 1 tl srirachaa tai muuta chilikastiketta
1/2 tl kookosnektaria tai muuta nestemäistä makeutusta
1 tl sitruunanmehua
n. 1/2 dl vettä

Valmista tattari pakkauksen ohjeen mukaan.

Leikkaa kesäkurpitsa lohkoiksi. Poista mustakaalin lehdistä lehtiruoti ja leikkaa palasiksi. Leikkaa sipuli renkaiksi.

Lämmitä pannulla hieman öljyä, ja paista kesäkurpitsaa ja mustakaalia keskilämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes kasvikset ovat hieman pehmenneet. Itse paistoin lisäksi sipulirenkaita pikaisesti, sillä vatsani kestää huonosti raakaa sipulia. Laita kasvikset sivuun hetkeksi viilenemään.

Huuhtele ja valuta kikherneet. Kuori appelsiini ja leikkaa paloiksi. Poista taateleista kivet ja leikkaa pieniksi paloiksi. Yhdistä kaikki salaatin ainekset. Ripottele lopuksi päälle pieneksi silputtua minttua.

Valuta cashewpähkinät. Valmista kastike ajamalla kaikki ainekset esim. monitoimikoneessa sileäksi. Maista ja lisää esim. suolaa tai chiliä maun mukaan. Jos massa tuntuu turhan jähmeältä, lisää hieman nestettä. Itse taisin laittaa lopulta n. 0,6 dl vettä.

Tarjoile kastike salaatin kanssa ja nauti!

torstai 7. syyskuuta 2017

PIKAINEN ROADTRIP SKOTLANNISSA

Callander Crags

Mitä teet kun aikaa on vain muutamia päiviä ja haluaisit nähdä mahdollisimman paljon Skotlannin Ylämaista. No vuokraat auton ja ajat kovaa. ;)

Joskus yläasteikäisenä minulla oli suuri unelma päästä käymään Skotlannissa. Luin siihen aikaan paljon historiallista fiktiota, ja näillä seikkailutarinoilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Sittemmin kyseinen unelma unohtui jonnekin ja ehdin vierailla brittien saarilla reilut 10 kertaa, mutta en koskaan Lontoota pohjoisemmassa. Kunnes tänä kesänä havahduin että ai niin mulla oli tällainen unelma olemassa – joka on vielä aika helppo toteuttaa – joten mitäpä jos laitettaisiin töpinäksi.

Ja miten kävi? No siis Skotlantihan on mitä upein! Hirveästi ei aurinko paistellut, mutta karun kaunis luonto vei täysin sydämen. Vuoria, laaksoja, niittyjä, koskia, vesiputouksia, järviä, vehreitä lehtipuumetsiä ja jylhiä havumetsiä, lisää vuoria, keskiaikaisia linnoja, paljon lampaita (myös ajotiellä), pari bambia ja pupuja – mitä muuta sitä luontofani tarvitsee. <3

Glencoe

Haasteena reissulle tuli matkan suhteellisen lyhyt kesto, käytettävissä kun oli vain viisi kokonaista päivää, joista kaksi meni jo kaupunkeihin (Edinburgh ja Glasgow). Näitä enemmän kiinnosti kuitenkin Ylämaat ja luonto. Vuokra-auto toki auttoi siinä, että reittisuunnitelma oli suht joustava. Etäisyydet eivät kartalla ole kovin pitkiä, mutta käytännössä aikaa kuluu paljon enemmän kun tiet ovat kapeita ja kovin mutkaisia, ja vähän väliä pitää pysähtyä ottamaan valokuvia.

Myöskään se, että noin kymmenen ensimmäisen ajominuutin jälkeen rengas sanoi POKS ja matka jatkui parin tunnin viivästyksen jälkeen korjaamon kautta, ei varsinaisesti jouduttanut matkan edistymistä.. Mutta toisaalta onneksi tämä haveri tapahtui Glasgown reunamilla eikä esim. keskellä ei-mitään.

Muuta liikennettä

Omalla autolla liikkuessa välttyy myös pahimmilta turistiryhmittymiltä, ja pienempiä reittejä kulkiessa voi välillä mennä pitkäänkin että näet muita ihmisiä tai autoja.

Jos palataan kuitenkin reissun alkuun ja niihin kaupunkeihin. Edinburgh on upean näköinen ja sopii erinomaisesti historiafaneille, Glasgow taas on rennompi ja vähemmän turistinen. Edinburgh tuntui olevan erityisesti vanhan kaupungin puolelta jopa vähän turhankin tukossa johtuen Fringestä, eli elokuun ajan kestävästä koko kaupungin täyttävästä taidefestivaalista. Hyvä puoli tässä on se, että vilinää riittää, ja kaduilla on paljon myös erilaisia ilmaisesityksiä musiikkia, laulua, tanssia, teatteria, standuppia jne. Huono puoli on kova ryysis ja korkeammat hinnat majoituksissa.

Edinburgh Castle

Bongasimme lounaalla flyerin teatteriesityksestä, joka käsittelee nykyajan toisinaan jopa fanaattisuuteen nousevaa terveysfriikkeilyä komedia keinoin – kuulosti siis tosi kiinnostavalta. :) Päätimme mennä autolla teatterille mikä osoittautui suureksi virheeksi, sillä vartin ympäriajelun jälkeen emme nähneet ainoatakaan vapaata parkkipaikkaa ja päätimme luovuttaa.

Glasgow tuntui tämän jälkeen hyvinkin rauhalliselta. Kaupunkeja vertaillessa tilanteen tekee hieman epäreiluksi se, että Edinburghissa oli kiva sää ja aurinkokin pilkahteli välillä, ja Glasgowssa taas satoi melkein nonstop kaatamalla. Reissun paras illallinen tuli kuitenkin koottua täällä, joten ravintolaskene vaikuttaa oikein lupaavalta. Ravintolasta kirjoitin lisää jutun loppuun.

Glencoe

Ajoreittimme Glasgowsta eteenpäin kulki seuraavasti: Loch Lomond & The Trossachsien luonnonpuisto – Callander (täällä Bracklinn Falls & Callader Crags) – Crianlarich (yöpyminen) – Glencoe – Fort William (täällä Steall Falls) – Fort Augustus ja Loch Ness (yöpyminen) – Cairngormsin luonnonpuisto – Stirling (täällä Stirling Castle) – Edinburgh

Matkalla oli toki lukemattomia pysähdyksiä pienemmissä kohteissa, mutta tässä merkittävimmät. Harmillisesti aika ei ihan riittänyt esimerkiksi Isle of Skyella käymiseen, ja myöskään pidemmille trekkausreiteille ei ollut aikaa. Pisin patikointi oli Callanderissa sijaitsevan Bracklinn Falls -kosken yhteydestä lähtevä kävelyreitti, johon liitimme myös Callander Cragsin huipulle kiipeämisen (kukkula on n. 300 m korkea), mikä palkitsikin upeilla auringonlaskunäkymillä. Tämä oli myös todella hiljainen reitti, reilun parin tunnin reitillä ei tullut vastaan yhtään ihmistä, ainoastaan lehmiä, lampaita ja pari kaurista.

Bracklinn Falls

Walkhighlands on erinomainen saitti, jonne on listattu about kaikki vähänkään merkittävät patikointireitit Ylämailla. Palvelusta löytyy tarkat reittikuvaukset, maasto (miten paljon suota yms) ja reitin vaikeustaso. Cragsin reitti oli merkattu haastavuudeltaan 2/5 eli melko helppo, mutta kyllä siinäkin hiki tuli ja rinne oli edellisen päivän kaatosateen seurauksena paikoin aivan kuravelliä.

Sanoisinkin että perushyväkuntoinen ihminen pystyy melko vaivatta kulkemaan myös 3/5 reittejä, sen sijaan neloset ja vitoset kannattaa jättää erittäin hyväkuntoisille ja kokeneille patikoijille. Skotlannin munrot eli kaikki yli 900 metrin korkuiset vuoret jäivät kyllä vielä mieleen kummittelemaan, yksi sellainen olisi kiva kavuta tulevaisuudessa.

Helpommillekin reiteille kannattaa silti ehdottomasti olla hyvät kengät jalassa, mielellään ihan vaelluskengät. Maasto kun voi paikoin olla hyvinkin märkää, mutaista ja liukasta.

Upeita kanervapeltoja

Etukäteen mietitytti myös hieman Ylämaiden mäkäräistilanne. Scottish midge forecast -palvelusta näkee tilanteen aina viiden päivän jaksoina. Reissullamme ei lopulta näkynyt ötökän ötökkää, paitsi Fort Williamin lähellä sijaitsevalla Steall Falls -vesiputoksella niitä olikin yllättävän suurina laumoina. Suomalaisiin mäkäräisiin verrattuna nämä olivat kuitenkin paljon pienempiä ja kesympiä tapauksia – yksikään ei purrut, ja niistä oli lähinnä ärsyttävää vaivaa kun ötökät tunkevat joukoin silmiin ja suuhun.

Suosittelen tästä huolimatta vierailua putoukselle, pelkkä kävelyreitti perille on todella upea (kestää yhteensä n. 2 tuntia, ota hyvät kengät) ja perillä näkyvät palkitsevat ötököistä huolimatta. Yhtään järkevää kuvaa minulla ei tosin ole paikasta, sillä perille päästyä alkoi luonnollisesti sataa ja näkyvyys huononi nopeasti. Okei eli mäkäräisistä ja sateesta huolimatta suosittelen kohdetta. :D

Reissullamme oli muuten kyllä hyvä tuuri kun kovia sateita osui vain yhteen kaupunkipäivään, vaikka muuten olikin aika pilvistä ja korkeimmat vuorenhuiput olivat näkymättömissä. Ilmeisesti kannattaakin varautua siihen, että useampana päivänä näkyvyys saattaa olla ihan nollissa, ja silloin kyllä varmasti harmittaa jos on jossain avainpaikoilla mutta ei näe metriä pidemmälle eteensä.

Three Sisters (Glencoe)

Eli kertauksena vielä: jos on aikaa vain pariin niin mene ehdottomasti Glencoen solan läpi, näkymät ovat henkeäsalpaavan upeita. Ja tämän lisäksi Steall Falls on must nähtävyys jos yhtään tykkäät vesiputouksista. Sen sijaan Loch Ness oli aika turha, se on vain valtavan syvä järvi ilman sen ihmeellisempää nähtävää (muutama vanha linna löytyy rannoilta). Mikäli linnat kiinnostavat, Stirling Castle on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Meillä kävi vielä Fort Augustuksen yösijan kanssa niin, että kun saavuimme yhdeksän aikaan illalla perille, niin etukäteen varaamamme bread & breakfast -paikan ulko-ovi olikin lukossa, valot pimeinä ja kukaan ei vastaa ovisummeriin tai puhelimeen. No pienen säädön jälkeen saimme naapurista apua ja kohta majapaikan ovella seisoo aamutakkiin kietoutunut kiukkuinen nainen, joka alkaa samantien huutamaan meille että miten kehtaamme olla näin myöhässä, hän oli jo nukkumassa! Ilmeisesti hän ottaa vieraita vastaan vain välillä klo 16–19 ja tämä tieto oli mennyt meiltä ohi. Pääsimme kuitenkin sisään ja huoneeseemme, joka oli kuin mummolan vierashuone täynnä kukkakuvioisia ja röyhelöisiä koristetyynyjä ja pöytäliinoja. Aamulla hiippailimme ovesta aikaisin ulos emmekä uskaltaneet syödä edes tarjottua aamupalaa, ettei nainen keksi lisää huutamisen aiheita. Koko kokemus kyllä lähinnä nauratti ja "Angry Granny's House" jäi ainakin mieleen.

Rakkolevää rannalla

Toisessa majapaikassa pääsin tekemään tuttavuutta myös Full Scottish Breakfastin eli Rekkamiehen Aamupalan kanssa. Siihen kuuluu ainakin: kanamunaa, paistettuja tomaatteja ja sieniä, valkopapuja tomaattikastikkeessa, jotain perunapiirasta (potato scones), pekonia, makkaroita, verimakkaraa (black pudding) ja pahamaineista haggista myös. Vegeversio oli sama annos ilman pekonia, makkaroita, verimakkaraa ja haggista, vähän ehkä mielikuvituksetonta mutta täyttävää toki tämäkin.

Maistoin haggistakin hieman, ja se oli yllättävänkin hyvää, hieman kuin mausteista maksalaatikkoa ilman rusinoita.


Tämän kenties vastakohta oli taas Edinburghissa sijaitseva Pumpkin Brown -kahvila, joka oli niin kiva että kävin siellä kahdesti. Kahvilan kaikki tarjonta oli gluteenitonta ja taisi olla kaikki vegaanista myös. Ilahduttavasti hinnatkaan eivät olleet läheskään niin huimia kuin vastaavat paikat esimerkiksi Lontoossa ovat.

Lounaaksi syömäni acai-kulho, herkullinen täyttävä salaatti ja matchalatte maksoivat yhteensä n. 15 €. Salaatti ihanine kastikkeineen jäi sen verran hyvin mieleen, että tästä pitää tehdä oma versio kotona!


Glasgowssa taas suosittelen ravintolaa nimeltä Ox & Finch. Tänne teimme jopa varauksen etukäteen mikä kannattaakin, paikka on nimittäin todella suosittu. Menu koostuu useimmista pienemmistä annoksista, jotka on tarkoitus jakaa pöytäseurueen kesken. Kahdelle suosittelen max. viittä annosta, tilasimme nimittäin kuusi ja meinasin haljeta kahtia. Annokset on hyvin maltillisesti hinnoiteltu keskimäärin 4–10 euron välillä. Kasvisruokia löytyy myös reilusti. Täällä kannattaa myös kokeilla talon jännittäviä cocktaileja, maistoin mm. vihreätee-daquiria, jossa oli lasin reunassa sipaisu wasabia. Toisessa juomassa oli giniä, st germain seljankukka-likööriä, aperolia ja verigreippiä, todella raikas juoma.

Pieni vinkki pienemmistä kylistä: ravintolat saattavat mennä jo yllättävän aikaisin kiinni. Callanderissa etsimme illallispaikkaa kahdeksan aikaan, mutta emme löytäneet ainuttakaan jossa olisi vielä keittiö auki. Lopulta Tesco Express pelasti ja päädyimme syömään random eväitä majoituspaikassa sängyn päällä. Ylämailla syömiset olivat muutenkin ehkä enemmän sellaista että kunhan nyt jotain sai suuhunsa, kulinarismista viis. Pähkinöitä, erilaisia patukoita ja (raaka)suklaata kannattaa myös kanniskella mukanaan kaiken varalta.

Cille Choirill

Kaikenkaikkiaan ihastuin Skotlantiin ja sen luontoon aivan täysin ja haluan ehdottomasti mennä paikkaan uudestaan! Nyt luonto oli täynnä vihreän eri sävyjä, mutta syksyn ruska-aika on varmasti myös todella upean näköistä. Ja toisaalta myös kevät kun kukat puhkeavat täyteen loistoonsa. Mutta ensin pitää vähän kohottaa kuntoa lisää, että jaksan kavuta vuoren huipulle asti ilman pelkoa siitä, että lyyhistyn kesken kaiken puolikuolleena polulle. :)