Syötävän hyvä: PIENI SIENIOPAS JA YKSI SIENIPASTA (GF) + SIENISALAATTI
Tietoa mainostajalle ›

perjantai 15. syyskuuta 2017

PIENI SIENIOPAS JA YKSI SIENIPASTA (GF) + SIENISALAATTI


Ensimmäinen sieni jonka opin lapsena tunnistamaan oli karvarousku (tai tutummin karvalakki). Niitä kasvoi leikkimökin vieressä, joten sieniä ei voinut olla huomaamatta, niihin meinasi välillä suorastaan kompastua.

Kotitalomme vieressä oleva metsä oli siinä mielessä vähän yksipuolinen sienimetsä, että sieltä löytyi ainoastaan rouskuja. Ei koskaan edes yhden yhtä tattia, ja rouskuistakin suurin osa oli kangasrouskuja. Kyseinen sienilaji tuli siis paremmin kuin hyvin tutuksi, ja meni varmaan kauan ennen kuin aloin tunnistamaan metsässä muitakin sieniä.

Vaikka en varsinaisesti ole syksyihminen, vuodenajan yksi parhaita puolia eittämättä onkin sienestäminen. Siis silloin kun löydät sieniä, muutoin se on äärimmäisen turhauttavaa. Syksyn ensimmäinen sieniretki muutamia viikkoja sitten ei ollut kovin onnistunut: tuloksena 0 sientä. Seuraava retki mökkitontilla oli jo merkittävästi parempi, kun löytyi kourallinen herkkutatteja.

Ja nyt tämä viimeisimmän retken saldo oli jo aika hyvä, erityisen iloinen olen noista mustatorvisienistä, niitä kun on todella vaikea huomata maastosta. Nytkin kävi niin, että kyykistyin tarkastelemaan ihan eri sientä ja samalla bongasin vieressä noita mustilta roskilta näyttäviä torvisieniä. Ja samalla huomasin että seisoin parhaillaan osan päällä.


En ole (ainakaan vielä) mikään sienekspertti, ja lajirepertuaarini on edelleen kohtuullisen rajoittunut. Voisikin ottaa tavoitteeksi opetella joka syksy yksi tai kaksi uutta sientä poimittavaksi. Hyvä keino oppia lisää olisi myös käydä kokeneemman sienestäjän kanssa samoamassa metsiä, jos suinkin vain mahdollista.

Esittelen tässä nyt nämä muutamat sienet mitkä löysin viime retkellä. Näiden lisäksi tunnistan mm. erilaisia tatteja, suppilovahveron, lampaankäävän ja kantarellin, mutta niitä ei tällä metsäreissulla osunut kohdalle.

Pieni sieniopas saattaa saada jatkoa, mikäli onnistun löytämään tässä syksyn aikana lisää erilaisia sienilajeja. Mikäli sinulla on vinkkejä tai omia suosikkeja helposti tunnistettaviin ja hyviin ruokasieniin, kuulen niistä mielelläni. :)


Kangasrousku

Ehkä yksi yleisimmistä sienistä, itse kutsuisin jopa Suomen kansallissieneksi. Moni sienestäjä jättää tämän ja muut rouskut metsään, koska sieni vaatii ryöppäyksen, eikä se ole senkään jälkeen valtavan monikäyttöinen. Mutta rousku sopii kyllä erinomaisesti suolasieneksi tai sienisalaattiin, joten en väheksyisi sitä ollenkaan.

Sienisalaatissa kannattaa yleensä käyttää 1/3 kangasrouskua ja loput muita rouskuja, koska kangasrousku on keittämisenkin jälkeen hieman pippurinen maultaan. Sienisalaattia varten ryöppää kangassieniä ensin kiehuvassa vedessä vähintään 10 minuuttia, ja huuhtele sen jälkeen huolellisesti.


Haaparousku

Myös melko yleinen sieni. Kostealla säällä lakki on helposti aika limainen. Metsässä on useita muitakin harmaita rouskuja jotka menevät helposti sekaisin keskenään, mutta suurin osa niistä on syötäviä. Ainoan poikkeuksen tekee pahanmakuinen lakritsirousku, jonka erottaa haaparouskusta ainakin siitä, että haapiksen maitiaisneste on valkoista ja lakritsirouskun väritöntä.

Haaparousku alkaa nopeasti tummua poimimisen jälkeen, joten se kannattaa käsitellä aika nopeasti. Ryöppää sientä kiehuvassa vedessä n. viitisen minuuttia ja huuhtele huolellisesti.


Mustatorvisieni

Näitä mädäntyneiltä lehdiltä näyttäviä sieniä on erittäin vaikea bongata metsästä, mutta kun löydät yhden niin lähistöllä on todennäköisesti suuri joukko lisää sieniä. Nuoremmat yksilöt ovat selkeästi suppilomaisia (vähän kuin mustia suppilovahveroita), vanhemmiten lakkiin tulee lisää kokoa ja poimuisuutta.

Tosi hyvä sieni ihan vaikka vaan pannulla paistettuna, ja myöskin kuivattuna jolloin maku vahvistuu entisestään.


Rusko- ja vaaleaorakas

Orakkaat on helppo tunnistaa keltaisesta väristä ja lakin pillimäisestä alareunasta. Moni saattaa ensin luulla orakasta kantarelliksi, ja lähemmällä tarkastelulla pettyä, mutta ei kannata herätä orakkaita menemään (kuten huomasin että joku oli metsässä tehnyt). Orakkaista kannattaa poimia lähinnä pienempiä ja nuorimpia yksilöitä, koska sieni alkaa maistumaan hieman kitkerältä vanhentuessaan.

Nämä sienet paistoin mustatorvisienten kanssa pannulla, josta syntyikin aika perinteinen, mutta silti erinomainen pastakastike. Ohje löytyy alta.

**********

Sienisalaatti rouskuista

n. 1/2 l erilaisia rouskuja
1 pieni punasipuli
2 rkl smetanaa
suolaa
halutessa: pieni tilkka omenaviinietikkaa

Ryöppää ensin rouskut. Leikkaa tai hakkaa ne sen jälkeen pienemmiksi paloiksi.

Silppua sipuli. Jos vatsasi ei siedä raakaa sipulia, sipulisilppua voi pikaisesti kuumentaa esim. mikrossa, jolloin maku hieman pehmenee. Sekoita kaikki ainekset keskenään, maista ja lisää suolaa tarvittaessa. Itse kaipasin salaattiin myös hieman hapokkuutta, joten lisäsin tilkan etikkaa. Laita salaatti hetkeksi tekeytymään jääkaappiin. Tarjoile esim. lisukkeena tai leivän päällä.


Sienipasta (1 iso annos)

(gluteenitonta) pastaa tai spagettia

n. 2 kourallista sieniä (laitoin mustatorvisieniä, orakkaita ja jääkaapista löytyneitä jämäkantarelleja)
1 valkosipulinkynsi
2 rkl smetanaa
suolaa + pippuria
pari rkl raastettua parmesaania
halutessa tuoreyrttejä, kuten basilikaa, timjamia tms

Valmista pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Itse käytin Urtekramin gluteenitonta riisijauhoista valmistettua spagettia.

Kuori ja leikkaa valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipulia pannulla keskilämmöllä lorauksessa oliiviöljyä. Lisää pienemmäksi pilkotut sienet pannulle ja sekoittele hetki. Lisää lopuksi smetana, suola ja pippuri, ja paistele kunnes ylimääräinen neste on haihtunut.

Sekoita kastike pastan kanssa, nosta lautaselle ja sirottele päälle reilu annos parmesaania. Viimeistele halutessasi tuoreyrteillä, ja syö annos heti lämpimänä.

14 kommenttia:

  1. En itse ole mikään sienestäjä, mutta arvostan kyllä sienisaaliita, joita muut jakavat kanssani. Kantarelli on tietysti ihanaa, eniten saan suppilovahveroa kuivattuna – on muuten aivan mielettömän monikäyttöinen – ja kerran olen syönyt taivaallista mustatorvisienipiirakkaa. Herkkutatit ovatkin sitten asia erikseen. Täytyiskin joku päivä tehdä sienipastaa – kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suppilovahveroita toivoisin itsekin vielä löytäväni, joskus niitä on paljonkin ja sit joinain vuosina ei löydy yhtään..

      Poista
  2. Hyvä postaus, tällaisen tekemistä just harkitsin itsekin :) mä en kyllä ikinä löydä noita mustatorvisieniä, enkä osaa oikein niiden perään tihrustaakaan. Rouskuja olen alkanut keräämään vasta tänä syksynä, viime syksynä opettelin juuri tuon orakkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään ole noita mustatorvisieniä usein löytänyt, ja joka kerta se on ollut puhdasta tuuria. Tuntuu että jos niitä haluisi erikseen etsiä niin pitäisi edetä metsässä suurin piirtein kontaten.. :D

      Poista
  3. Sienestys <3
    Karvalaukku oli ensimmäinen oppimani sieni myös minulla. Mamma (siis isoäiti) oli ihan hirmuinen sienimuija ja kuljetti meitäkin onneksi mukana. Eväät oli aina hyvät ja sieniä paljon. Tuo sieni per syksy on ihan loistava tapa oppia sieniä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa et sieltä on siirtynyt sukupolvelta toiselle sienitietoutta. Meidän suvussa ollaan selkeästi enemmän marja- kuin sieni-ihmisiä, puolensa siinäkin (kuten esim. se että pakastimet ovat aina pullollaan marjoja ympäri vuoden) :)

      Poista
  4. MInä taas olen niin syksyihminen kuin olla ja voi, mutta maailman huonoin sienestäjä! Sienistä tosin tykkään ja miten ihanan ruoan olet tehnyt! Näyttää syntisen hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sienet ja ruska tekee syksystä ihan siedettävän vaikka kesä loppuukin mun mielestä aina vähän liian aikaisin :)

      Poista
  5. Olen käytännössä kasvanut sienimetsässä mummin kanssa. Varsinkin rouskut on mun suosikkeja ja tottakai ne kanttarellit ja muut tutut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teitä isovanhempien opastamia sienestäjiähän on näköjään enemmänkin :)

      Poista
  6. Mä olen kova sienestäjä, kerään yhteensä useita kymmeniä litroja sieniä vuosittain. Mutta kerään vain suppiksia, mustiatorvisieniä ja kanttarelleja. Olen siis tosi rajoittunut. Asun sellaisessa paikassa, että noita kolmea lajia löytyy helposti ja paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sähän keräät parhaat päältä! :D No ei siinä, varmaan minäkin tekisin samoin jos olisi varaa valita..

      Poista
  7. Eilen löytyi jo todella valtavia suppiksia, niitä on ollut tänä vuonna jo paljon paremmin kuin edellisinä! Rakastan syksyä ja sienestystä, meillä ollaan parin viikon aikana syöty sienipiirakkaa, -pastaa, -risottoa ja paistettu pannulla leivän päälle. Sienestyksessä aika kuluu nopeasti ja on ihanaa saada raikasta ilmaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole vieläkään onnistunut löytämään niitä suppiksia, josko ens viikonloppuna onnistais! Se on kyllä totta että aika menee sienestäessä todella nopeasti, joku kolme tuntiakin saattaa humpsahtaa tuosta vain :)

      Poista